Hyvitysmaksujen laajentaminen ei ole perusteltavissa

Muutama päivä sitten TEOSTOn taiteilijat kasasivat addressin hyvitysmaksujen laajentamiseksi. Katsotaanpa mihin tällainen vaatimus perustuu…

YLEn artikkelista: Taiteilijat vaativat, että hyvitysmaksun vuosituotto palautettaisiin vähintään 12 miljoonan euron tasolle. Tuotto oli sen verran vielä kaksi vuotta sitten, mutta on nyt puolittunut. — Tämä on suoranaista valehtelua! Viimeiset julkaistut luvut ovat vuodelta 2009 ja kokonaistuotto on 9 672 000 euroa. Ei siis “ihan” puolittunut!

Viime vuosien hyvitysmaksujen “nousukauden” määrät ovat myös selitettävissä pitkälti digiboksien hankintapiikistä. Näitä alettiin hankkimaan täydellä tohinalla viimeistään vuonna 2006. Tässä Helsingin Sanomien silloista tuotevertailua digibokseista. Artikkelissa mainitaan myös, että suurimmassa osassa testatuista laitteista oli 160 gigatavun kovalevy. Silloisesta TEOSTOn hinnoittelusta en löytänyt tähän hätään tietoa, mutta nykyisellään siitä joutuisi maksamaan 18€ (+alv) hyvitysmaksun. Antennilla vastaanotettavat lähetykset loppuivat jo 1.9.2007. Vain kaapelin kautta sai katsella televisiota ilman digiviritintä vuoden 2008 loppuun. Jos katsotte tuota hyvitysmaksujen “nousukautta”, niin aika kivasti osuu tuo digiboksien (pakko)hankinta juurikin tuolle ajanjaksolle. Sattumaako?

Taiteilijat jatkavat: Jos uusia laitteita ei oteta listalle, hyvitysmaksun tuotto pienenee sitä mukaa, kun kuluttajat siirtyvät uusiin laitteisiin, taiteilijat huomauttavat.Tätäkään väitettä en pureskelematta niele. Jo nyt hyvitysmaksun piiriin kuuluvat:

– Tallennettavat CD-, DVD-, Blu-ray ja MiniDisc-levy

– Digitaaliset audio- ja videotallentimet (Digitaalisia audiotallentimia ovat esimerkiksi mp3-tallentimet ja digitaalisia videotallentimia tallentavat digisovittimet.)

– C-kasetit

– VHS-kasetit, S-VHS-kasetit ja Beta-kasetit

Teosto erikseen hinnoittelussaan muistuttaa että “Maksua ei peritä matkapuhelimista, tietokoneista, muistikorteista eikä usb-muisteista.” —Voi kuinka armeliasta! Voisin lisätä tähän, ettei hyvitysmaksua pyydetä myöskään pesukoneista eikä mikroaaltouuneista vaikka näissäkin käytetään elektronista muistia!

Jos rajaa ei vedetä mihinkään, käy niin, että esimerkiksi ostaessani ääni-cd:n, teen siitä kopion autoon (cdr-hyvitysmaksu tai usb-flash-hyvitysmaksu) ja rippaan sen tietokoneelle (kiintolevyn hyvitysmaksu), siirrän muistikortille (taas hyvitysmaksu) ja laitan muistikortin puhelimeen (taas hyvitysmaksu), niin on pakko kysyä, montako kertaa samasta musiikista pitää taiteilijoiden mielestä maksaa?

Vuonna 2009 hyvitysmaksuina kerätyistä rahoista meni taiteilijoille itselleen vain vähän yli puolet, kun loput käytetään muun muassa piraattien vastaiseen toimintaan (222 000€). Tämä näyttäisi tosin hyvältä sijoitukselta kun pelkästään yhdeltä ihmiseltä karhutaan 300 000€ koska erehtyi pystyttämään keskusteluhuoneita samaa vertaisverkko-ohjelmaa käyttävälle yhteisölle. Eivät sentään saaneet pyytämäänsä kahta miljoonaa euroa… Vertailun vuoksi ehdollista vankeutta ja 7 000€ korvaukset alle 16-vuotiaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kummastakohan koituu enemmän haittaa rikoksen uhrille?

Mieleeni tuli myös sellainen asia, että jo nykyiselläkin hyvitysmaksujärjestelmällä pienen taiteilijan kopioidessa luomaansa musiikkia levyille edelleen myytäväksi hän tulee maksaneeksi helposti 50% levyjen hinnasta hyvitysmaksun muodossa! CDstä maksettava hyvitysmaksu on 0.20€ (+alv) jokaisesta levystä. Itseasiassa minua kiinnostaisikin tietää kuinka paljon nuo tuntemattomammat taiteilijat joutuvat maksamaan hyvitysmaksua suhteessa saatuihin hyötyihin.

Ja niistä paljon puhutuista köyhistä taiteilijoista: Hyvitysmaksu tilitetään tekijöille kollektiivi- ja individuaalikorvauksina. Henkilökohtaisia korvauksia ovat saaneet tekijät, joiden teoksia on esitetty radiossa tai televisiossa tai tallennettu ääni-/kuvatallenteelle. Edistämiskeskukset jakavat kollektiiviosuudet edelleen esimerkiksi ulkomaisena vientitukena alansa teoksille ja tekijöille, tukena musiikkivideoille, tukena lyhyt- ja dokumenttielokuville, kiertuetukena, työskentelyapurahoina jne. Eli toisin sanoen, nämä jo ennestään kaikkein rikkaimmat ja suosituimmat taiteilijat saavat hyvitysmaksuista hyötyä kahteen kertaan.

Hyvitysmaksujärjestelmä on aikansa elänyt, se on totta. Elektronisesta muistista, eikä muustakaan tallennuksesta tulisi pyytää tällaisia ylimääräisiä veroja usein jo entisestään menestyvien ihmisten lompakkoa lihottamaan. Hyvitysmaksua koskeva laki sanoo, ettei hyvitysmaksu kata laitonta lataamista internetistä vaan yksityiseen käyttöön muutaman kappaleen kopioinnin laillisesti. Lakien säätäminen potentiaalisen rikollisuuden estämiseksi on älyllisesti mahdotonta. Piraattipuolue vaatii hyvitysmaksun poistamista kokonaan ja on ehdottomasti sen laajennusta vastaan!

Allekirjoita piraattipuolueen tekemä addressi täällä.

Lääkärit saavat tehdä 24h työvuoroja. Miksi?

Lähipiiriini kuuluu henkilö, joka on töissä lääkärinä PK-seudun sairaalassa. Hän joutuu tekemään 24 tunnin yhtämittaisen työrupeaman 3-4 kertaa kuukaudessa ja sanoo ettei aio jatkaa puolen vuoden sopimustaan sen eräännyttyä. Ymmärrän tämän näkemyksen hyvin, tuli se minkä alan työntekijältä tahansa, mutta minusta lääkäreillä on kuitenkin jopa suurempi suora vastuu muiden ihmisten terveydestä kuin monien muiden alojen työntekijöillä. Lääkäriliitolla ei tunnu kuitenkaan olevan mitään tätä tuiki yleistä käytäntöä vastaan ja puolustavatkin sitä nuorten lääkäreiden tahdolla “päästä hyville liksoille”. Näyttäisi siis siltä, että lääkäreiden yleinen konsensus oikeuttaisi tuon tavattoman pitkän yhtämittaisen työrupeaman montakin kertaa kuukaudessa.

“- Nykyisellään päivystyspalkkauksen osuus erityisesti nuorten lääkäreiden kokonaisansioista on merkittävä, Lääkäriliiton puheenjohtaja Anttila muistuttaa.” YLEn Artikkeli vuodelta 2006

Näyttäisi kuitenkin siltä, että Kuopion yliopistollinen sairaala on onnistunut hyvin taloudellisissa tavoitteissaan vaikka ovatkin pilkkoneet päivystyksensä 12 tunnin mittaisiksi. On siis näyttöä siitä, että ei tarvita valtavasti lisää lääkäreitä ja siten lisää henkilöstökuluja vaan yksinkertaisesti työvuorojen inhimillisempää organisointia. Tämä ei minusta ole liikaa vaadittu lääkäreiden ja varsinkin heidän potilaidensa terveyden vuoksi!

Olen keskustellut aiheesta useiden ihmisten kanssa ja olen yrittänyt tuoda epäkohtaa esille vertaamalla lääkäreiden työtä rekkakuskeihin joilla on hyvinkin tarkat vaatimukset työaikansa ja taukojensa suhteen. Miksi lääkäreillä ei näin ole? Katsotaanpa mitä työaikalainsäädäntö (§29) tästä sanoo:

“Työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana 6, 9, 10, 12 ja 13 §:ssä tarkoitetuissa töissä vähintään 11 tunnin sekä 7 §:ssä tarkoitetuissa töissä vähintään yhdeksän tunnin pituinen keskeytymätön lepoaika, jollei kysymyksessä ole 14 §:ssä tarkoitettu tai varallaoloaikana tehty työ eikä jäljempänä säädetystä muuta johdu. Jos työn tarkoituksenmukainen järjestely edellyttää, työnantaja ja 10 §:ssä tarkoitettu työntekijöiden edustaja voivat sopia tilapäisestä vuorokausilevon lyhentämisestä työntekijän suostumuksella. Vuorokausilepoa voidaan lyhentää myös liukuvassa työajassa työntekijän päättäessä työhön tulonsa ja lähtönsä ajankohdista. Vuorokausilevon tulee kuitenkin olla vähintään seitsemän tuntia.”

Sääli etten ole juristi, mutta minun rajallisen ymmärtämykseni perusteella laki sanoo, että vuorokausilevon tulee olla vähintään seitsemän tuntia elleivät kyseessä ole poikkeusolosuhteet.

Minun tuttavani on jo tehnyt monta 24 tunnin vuoroa, joiden aikana hän on vain kerran päässyt nukkumaan reilut pari tuntia, viimeisen parin kuukauden aikana työt aloitettuaan. Tämä on todellisuutta, eikä minun tarvitse olla korkeamman oikeuden tuomari todetakseni että työaikalainsäädännön henki olisi nimenomaan tällaisia uuvuttavia työvuoroja vastaan, joita lääkärit tekevät aivan säännönmukaisesti.

Onko oikein, että lääkäri tekee diagnooseja yhden promillen humalatilaa vastaavassa tilassa? Miten on mahdollista, että vaikka EU-direktiivin ounasteltiin tekevän muutoksen tähän epäkohtaan jo lähes neljä vuotta sitten, Suomessa lääkärit yhä tekevät näitä ylipitkiä vuoroja? Mitkä ovat Ruotsista saadut kokemukset päivystysvuorojen lyhentämisestä? Siellä kun työaikalainsäädäntöä koskeva EU-direktiivi otettiin tosissaan.

Vaikka turhauduinkin lakitekstin poukkoiluun pykälästä ja momentista toiseen, ymmärsin kuitenkin sen, että potilaalta ei kysytä haluaako hän mahdollisesti joutua yliväsyneen lääkärin “hoitoon”. Itselläni on huolta tämän läheisen henkilön puolesta, joka joutuu tekemään ylipitkiä työvuoroja monta kertaa kuukaudessa, mutta vielä enemmän olen huolissani ammattikunnasta, jonka jäseniltä vaaditaan herkeämätöntä terävyyttä ja vastuullisuutta koko työajalta ja jonka asiakkaina olemme me kaikki.

Tässä olisi minun mielestäni sellainen epäkohta joka pitäisi korjata niin pian kuin vain mahdollista, viimeistään seuraavan hallituksen aikana.