Olen erittäin pettynyt SDP:hen. Loppujen lopuksi he eivät kuitenkaan pitäneet lupauksiaan Portugalin tukipaketin ehdoista ja niistä kiinni pitämisestä ennen tukipakettiin suostumista. Demarit eivät siis kaikista hienoista puheistaan huolimatta tarvinneet tukipakettiin yhtään muutosta ja päättivät että suomalainen veronmaksaja saa jatkaa rahan kaatamista yksityisten pankkien mustaan aukkoon.
Persujen kieltäydyttyä hallituspaikasta, eli yksityisten pankkien jatkuvan tukemiseen sitoutumisesta, tilanne on seuraavanlainen:
Kokoomus, RKP ja SDP tulevat etsimään hallituskumppaneja, jotka suostuvat pankkitukiin tulevaisuudessakin. Minusta vaihtoehdot ovat vähissä ja Keskusta otetaan mukaan hallitukseen reilun enemmistöhallituksen aikaansaamiseksi. Sehän petasi jo paikkansa ilmoittamalla tukensa tukipaketille kaksi päivää sitten.
Suomen valtionvelka oli vuonna 2007 56.1 mrd€. Edellinen hallitus on nyt jo nostanut velkamme suuremmaksi kuin koskaan historiassamme ja 2014 valtiokonttori arvioi velkamme 107mrd€ suuruiseksi. Velkamme on siis ennen tämän nykyisen hallituskauden loppua, vajaassa 8 vuodessa tuplaantunut summalla, joka on yli kaksitoista kertaa Suomen Venäjälle maksamien sotakorvausten (~4mrd€ nykyrahassa) verran.
Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?
Suomi ei ole kaikesta huolimatta velkaantunut yhtä nopeasti kuin monet muut Euroopan maat, mutta tämä on minusta jokseenkin verrannollinen huojennukseen, jota teloitettavien jonon viimeinen voisi tuntea – henki lähtee joka tapauksessa. Antakaas kun perustelen synkkyyteni:
Nykyään jokainen suomalainen syntyy noin 14 000€ velan kanssa ja määrä on siis tämän uuden hallituskauden aikana nousemassa noin 20 000€:een / lärvi. Tätä on hankala ymmärtää, koska eiväthän yksittäiset kansalaiset ole sitoutuneet valtion velkoihin – ei meitä voida pakottaa maksamaan moisia… VÄÄRIN!
Valtion tekemät velat ja jatkuvasti suuremmat korkomenot joudutaan maksamaan huonompien palveluiden, sosiaaliturvan ja infrastruktuurin muodossa.
Vuonna 2009 Suomen valtio maksoi valtion velan korkoja 1872 miljoonaa euroa, mutta muistutettakoon että markkinakorot olivat alempana kuin ne ovat juuri koskaan olleet. Lisäksi Suomen valtionvelka tulee olemaan lähes kaksinkertainen kun uusi hallituksemme pääsee taas jakamaan tukia, lainaa ja takuita vasemmalle ja oikealle. Näitä lukuja ja kiihtyvällä vauhdilla nouseva korkoja arvioidessa alkaa huimata – varovaisestikin arvioituna vuonna 2015 maksamme korkoja jo noin neljä miljardia euroa vuodessa, sotakorvauksien verran, joka vuosi.
Yksityiset pankit näyttävät voittaneen vuosisatoja kestäneen taistelun. Muutamaa erittäin harvinaista poikkeusta lukuunottamatta jokainen maailman valtio maksaa yksityisille pankeille alati kasvavaa veroa valtionvelkojen korkojen muodossa. Koko maailma siis tekee töitä pankkien hyväksi ja valtiot karsivat ihmisten ja luonnon hyvinvoinnista, jotta ikuisesti suurenevien velkojen korot saadaan maksettua!
Tätä Soinikin yritti mielestäni rankasti jälkikäteen editoidussa kirjoituksessaan sanoa. Me olemme kaikki pian pankkien orjia. Miksi kukaan ei tivaa Maastrcihtin talouskriteerien täyttämistä? Tällä hetkellä kaikista ERM-maista vain Suomi ja Luxemburg täyttävät ne. Ei voi olla niin, että kun sisäänpääsyvaatimukset on täytetty, humaltuneita häirikköjä ei heitettäisi ulos.
Niin kauan kuin pankkitukien maksamista jatketaan maille, jotka maksavat yksityisille pankeille 10-15% korkoja lainoistaan, yksityinen pääoma liikkuu näistä maista pois ja koko konkurssi päätyy täysin EUn veronmaksajien rastiksi – absurdisti vielä suuremmassa suhteessa niiden tunnollisempien jäsenmaiden maksettavaksi.
Konkurssikypsät maat siis talousromahdustaan pitkittäessä vetävät heikompia maita mukanaan ja nykyinen systeemi, jossa pankeilla ei ole vastuuta sijoituksistaan, suorastaan kannustaa vetämään maton heikoimpien valtioiden jalkojen alta, saavathan he sitä korkeammat korot mitä pahemmassa ahdingossa yksittäinen valtio on. Tämä on siis pankeille voitollista liiketoimintaa! Nykyinen talousjärjestelmä ei lievästi sanottuna toimi, kun se kannustaa tällaiseen toimintaan. Suomi teki tästä melkein lopun, kunnes demarit käänsivät takkinsa joka oli tosin täysin ennakoitavissa.
Vaikka talousromahdus onkin varsin ikävältä kuulostava vaihtoehto, se kuulostaa minusta kuitenkin siltä, että jos nykyiset korkoon perustuvat keskuspankkijärjestelmät saadaan purettua, meillä olisi edes jotain toivoa. Muuten saamme itsekin katsella Portugalin saamia ehtoja omalle kohdallemme. Ei kateeksi käy.
Itse kuolen mielummin seisaallani kuin elän kontillani.