Mika Myllylän kuolema työllisti 50 poliisia

Noin 190 poliisia on katsellut edesmenneen hiihtäjän, Mika Myllylän henkilötietoja tämän kuoleman jälkeen, kertoo Nelonen. Näistä 136:ta poliisia kohtaan on nyt aloitettu  rikostutkinta.

Hämmästelen kovasti, miten pahasti alkoholisoituneen ihmisen kuolema voi työllistää 50 poliisia. Olisiko tässä osasyyllinen poliisien resurssien väitettyyn niukkuuteen?

Osa selvityspyynnön saaneista poliiseista on myöntänyt katselleensa tietoja uteliaisuudesta. Ainakin he ovat rehellisiä poliiseja, vaikka syyllistyvätkin virkarikokseen. Henkilötietorikos on vakava asia ja yksi Piraattipuolueen päähuolenaiheista yksityisyyssuojan alueella.

Tämän pitäisi viimeistään olla viimeinen naula siihen arkkuun, jossa lukee: “rehellisellä ihmisellä ei ole mitään pelättävää”. Tämä nimenomainen tapaus näyttäisi tosiaankin olleen uteliaisuuden motivoima, mutta entä kun luottamuksellisia tietoja katsellaan esimerkiksi lahjusten tai uutisvihjepalkkioiden saamiseksi?

Uusia valvonta- ja tarkkailujärjestelmiä luodaan ja asennetaan jatkuvasti ja niihin käytetään myös huomattavia summia verorahoja. Silti niistä ei tunnu olevan hyötyä läheskään aina, esimerkiksi vartijoiden itsensä pahoinpidellessä ihmisiä törkeästi.

Mika Myllylän tapaus osoittaa, että jopa poliisi syyllistyy henkilötietorikokseen, mutta koska se rikkoo samalla virkavelvollisuutta, ovat rangaistuksetkin kovemmat. Vartijan kynnys henkilötietorikkomukseen on varmasti matalammalla, varsinkin jos he voivat selvitä pahoinpitelyistäkin rangaistuksetta. Voima kertoo seurauksista:

Kontula-videolla esiintyneet vartijat joutuivat vastaamaan tekemisistään oikeudessa. Helsingin käräjäoikeuden mukaan toinen vartijoista syyllistyi pahoinpitelyyn. Hän ei kuitenkaan saanut rangaistusta. Syyttömäksi todettu vartija jatkoi FPS:n palveluksessa ja toimii nykyään esimiestehtävissä. Sivullinen kuvasi vartijoiden väkivaltaisia otteita myös Ilmalan seisakkeella vuonna 2008. Video herätti huomiota mediassa, mutta kuten Kontulankin tapauksessa, median ja yleisön mielenkiinto hiipui nopeasti.

 

Toivonkin, ettei teidän identiteetillenne käy näin:

 Päivitys 27.3.2014 Mika Myllylän tietojen urkinnasta tuomio yli 70:lle

Pääministeri kusettaa ja pakkoruotsi porskuttaa

Perussuomalaiset ovat vihdoin osuneet poliittiseen kultasuoneen. Seurauksina RKP:n puheenjohtajan hallinnoima ministerin paikka on vaarassa lähteä ja maamme turha ja kallis kaksikielisyyskin on saatu taas pinnalle – jo ties kuinka monetta päivää putkeen. Lisäksi pääministerimme on jälleen kerran jäänyt kiinni puhumasta läpiä päähänsä: Katainen vakuutti eduskunnan välikysymyskeskustelussa olevan “absoluuttinen fakta”, että asiantuntijat olivat tehneet kaikki päätökset varuskuntien
lakkauttamisesta pelkästään maanpuolustuksellisin perustein. Ehkei Wallinia laskettu asiantuntijaksi?

Minusta Kataisen komppaus on samassa sarjassa idioottimaisten lausuntojen kanssa kuin valtiovarainministerin roolin alkutaipaleella heitetty “lama ei koske Suomea” tai myöhempi retostelu siitä, miten “Kreikalle annetut lainat ovat hyvää bisnestä”. Tälläkin kertaa Jyrki-boy on antanut ymmärtää tietävänsä asiasta josta ei yksinkertaisesti tiennyt. “Absoluuttinen fakta” osoittautuikin kehnoksi mutuksi, taas kerran.

Kaikesta poliittisesta teatterista huvittuneena haluaisin kuitenkin tuoda esiin sen oikean epäkohdan, josta tämäkin kiista kumpuaa – toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta. Taannoisessa YLE:n järjestämässä pakkoruotsi-illassa paras argumentti ruotsin kielen pakollisuuden puolesta oli se, että “matematiikkakin on pakollista!”. Tämä on täysin kestämätön perustelu, jos aletaan vertailemaan näiden kahden aineen käyttökelpoisuutta tai yleishyödyllisyyttä.

Matematiikkaa käytetään koko universumin mallintamiseen ja se on universaali kieli, jota käytetään kaikissa maailman maissa. Ruotsia puhuu vajaat 20 miljoonaa ihmistä. Skandinaavisia kieliä, joiden sanotaan tulevan ikäänkuin kaupan päälle ruotsin opiskelun ohessa, puhuu alle 40 miljoonaa ihmistä. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sanaakaan norjaa tai tanskaa, ainakaan puheesta, ja sainkin pakkoruotsin tunneilta kaupanpäällisiksi vain syvän vastenmielisyyden ruotsia ja ruotsinkielisiä kohtaan. Enkä ole todellakaan yksin. Tästä inhosta olen itse näin vanhemmiten päässyt enimmäkseen irti, paitsi pakkoruotsin puolustelijoiden osalta. Heillä kun ei ole yhtään (1) pätevää argumenttia pitää ruotsi pakollisena tulevillekin suomalaissukupolville, mutta silti sitä samaa tervaa aina vain juotetaan.

Yleensä puolustelijat listaavat syitä, miksi ruotsia on hyödyllistä opiskella, kun heiltä on kysytty miksi sitä on pakko opiskella. Tässä on vinha ero. Vähän niinkuin Suomessa asuvan, suomea ja ruotsia puhuvan väestön määrässä on kaksikymmenkertainen ero. Lienee jo sanomattakin selvää, että Piraattipuolue valitsee tässäkin asiassa vapauden, mutta sanon sen silti. Vain yhden puolueen eduskuntavaaliehdokkaista enemmistö ei halua toisesta kotimaisen kielen opiskelusta vapaaehtoista:

Suomen kaksikielisyyden vuosittaisesta hintalapusta on esitetty paljonkin arvioita, mutta ne lähes kaikki päätyvät yli miljardiin euroon, vähimmilläänkin vajaaseen 300 miljoonaan euroon. Kaikkia epäsuoria kustannuksia on hyvin hankala laskea, tai edes hahmottaa. Tälle rahalle olisi varmasti käyttöä Suomen kiihtyvällä vauhdilla suurenevan velkataakan vähentämisessä, sillä kohta pelkät vuosittain maksettavat korkokulut ovat Venäjälle maksettujen sotakorvauksien verran, inflaatiokorjattuna.