Pääministeri kusettaa ja pakkoruotsi porskuttaa

Perussuomalaiset ovat vihdoin osuneet poliittiseen kultasuoneen. Seurauksina RKP:n puheenjohtajan hallinnoima ministerin paikka on vaarassa lähteä ja maamme turha ja kallis kaksikielisyyskin on saatu taas pinnalle – jo ties kuinka monetta päivää putkeen. Lisäksi pääministerimme on jälleen kerran jäänyt kiinni puhumasta läpiä päähänsä: Katainen vakuutti eduskunnan välikysymyskeskustelussa olevan “absoluuttinen fakta”, että asiantuntijat olivat tehneet kaikki päätökset varuskuntien
lakkauttamisesta pelkästään maanpuolustuksellisin perustein. Ehkei Wallinia laskettu asiantuntijaksi?

Minusta Kataisen komppaus on samassa sarjassa idioottimaisten lausuntojen kanssa kuin valtiovarainministerin roolin alkutaipaleella heitetty “lama ei koske Suomea” tai myöhempi retostelu siitä, miten “Kreikalle annetut lainat ovat hyvää bisnestä”. Tälläkin kertaa Jyrki-boy on antanut ymmärtää tietävänsä asiasta josta ei yksinkertaisesti tiennyt. “Absoluuttinen fakta” osoittautuikin kehnoksi mutuksi, taas kerran.

Kaikesta poliittisesta teatterista huvittuneena haluaisin kuitenkin tuoda esiin sen oikean epäkohdan, josta tämäkin kiista kumpuaa – toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta. Taannoisessa YLE:n järjestämässä pakkoruotsi-illassa paras argumentti ruotsin kielen pakollisuuden puolesta oli se, että “matematiikkakin on pakollista!”. Tämä on täysin kestämätön perustelu, jos aletaan vertailemaan näiden kahden aineen käyttökelpoisuutta tai yleishyödyllisyyttä.

Matematiikkaa käytetään koko universumin mallintamiseen ja se on universaali kieli, jota käytetään kaikissa maailman maissa. Ruotsia puhuu vajaat 20 miljoonaa ihmistä. Skandinaavisia kieliä, joiden sanotaan tulevan ikäänkuin kaupan päälle ruotsin opiskelun ohessa, puhuu alle 40 miljoonaa ihmistä. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sanaakaan norjaa tai tanskaa, ainakaan puheesta, ja sainkin pakkoruotsin tunneilta kaupanpäällisiksi vain syvän vastenmielisyyden ruotsia ja ruotsinkielisiä kohtaan. Enkä ole todellakaan yksin. Tästä inhosta olen itse näin vanhemmiten päässyt enimmäkseen irti, paitsi pakkoruotsin puolustelijoiden osalta. Heillä kun ei ole yhtään (1) pätevää argumenttia pitää ruotsi pakollisena tulevillekin suomalaissukupolville, mutta silti sitä samaa tervaa aina vain juotetaan.

Yleensä puolustelijat listaavat syitä, miksi ruotsia on hyödyllistä opiskella, kun heiltä on kysytty miksi sitä on pakko opiskella. Tässä on vinha ero. Vähän niinkuin Suomessa asuvan, suomea ja ruotsia puhuvan väestön määrässä on kaksikymmenkertainen ero. Lienee jo sanomattakin selvää, että Piraattipuolue valitsee tässäkin asiassa vapauden, mutta sanon sen silti. Vain yhden puolueen eduskuntavaaliehdokkaista enemmistö ei halua toisesta kotimaisen kielen opiskelusta vapaaehtoista:

Suomen kaksikielisyyden vuosittaisesta hintalapusta on esitetty paljonkin arvioita, mutta ne lähes kaikki päätyvät yli miljardiin euroon, vähimmilläänkin vajaaseen 300 miljoonaan euroon. Kaikkia epäsuoria kustannuksia on hyvin hankala laskea, tai edes hahmottaa. Tälle rahalle olisi varmasti käyttöä Suomen kiihtyvällä vauhdilla suurenevan velkataakan vähentämisessä, sillä kohta pelkät vuosittain maksettavat korkokulut ovat Venäjälle maksettujen sotakorvauksien verran, inflaatiokorjattuna.

One thought on “Pääministeri kusettaa ja pakkoruotsi porskuttaa”

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *