Haaste Kokoomusnuorille!

Haastan Kokoomusnuoret tekemään suositumpaa politiikkaa!

Talousjärjestelmän vapauttamisessa voisi oikeudenmukaisuuden ja yhteiskuntarauhan nimissä lähteä monista muista asioista kuin köyhimpien ja keskiluokan etujen viemisestä. Siten se voisi vakuuttaa minua ja monia muitakin todellisesta vapaudenjanosta, eikä vain rikkaiden (mm. niiden omien vanhempien) rikastuttamisesta.

Lähtisinkin itse priorisoimaan listaa yhteiskuntamme etuoikeutetumpien yksilöiden asemaa pönkittävästä sääntelystä. Kansalaisten perustarpeiden täyttyminen on minusta itsestään selvästi ensisijainen tavoite. Sen jälkeen voidaan alkaa rikastuttamaan sen ansaitsevia, muutenkin juhlitumpia yksilöitä.

Varsinkin nykytilanteessa Nokian yritystuet ovat minusta todella huonosti perusteltavissa – miksi tähän yritykseen edelleen kulutetaan veronmaksajien rahoja? Eikö pitäisi tukea vaikka Jollaa, joka yrittää sentään luoda jotain uutta?

Esimerkkini pääomatulojen tasavertaisesta verottamisesta ansiotulojen kanssa on kiistanalaisempi sen kenties arvaamattomien seurauksien takia mutta pyrinkin aloittamaan keskustelua taloustilanteemme pakottavan leikkauslistan prioriteeteista. Olisikin oikeudenmukaisempaa jos kaikkea yksilön tuloa verotettaisiin samalla progressiivisella prosentilla. Ei kuitenkaan takerruta siihen.

Yksi suurimmista vasemmiston ja oikeiston eroista on mielestäni tässä: Oikeistolaisen filosofian ensimmäinen prioriteetti on mahdollistaa yksilön rajaton ansaintapotentiaali, ja sitä kautta tämän yksilön onnellisuus. Ansainta perustuu tässä mallissa ennen kaikkea yksilön kekseliäisyyteen. Vasemmiston ensimmäinen prioriteetti on luoda mahdollisimman paljon onnellisuutta _kaikille_. Toisin sanoen, ääretöntä rahassa mitattavan omaisuuden määrää on vaikeampi lähestyä. Toimeentulo sen sijaan mahdollistetaan kaikille. Tämä oikeutetaan sillä että onnellisuuden määrä lisääntyy huomattavasti tehottomammin tietyn tulorajan ja omaisuuden ylittyessä.

Tämä rikastumisen vaikeus luodaan verotuksella, maksimaalisen onnellisuuden jakamisen nimissä. Ei takerruta silti tähänkään.

Minun alkuperäinen haasteeni oli siis Paul Krugmanin tekstin inspiroima:
Eivätkö Suomen libertaarit ja (ainakin omasta mielestään) talousliberaalit ihmiset voisi aloittaa talousjärjestelmämme vapauttamista niistä kaupantekoamme ja yrittämistämme kahlitsevista, yksityisten tahojen vallassa olevista monopoleista ja kartelleista, tai ihan mistä muusta vain kuin kansalaistemme perustarpeiden (Ruokaa, suojaa, koulutusta ja terveydenhuoltoa, 1M internet-yhteys) tyydyttämisen karsimisesta?

Mieleen tulevia poliittisesti suositumpia kohteita olisivat maamme yksityisomistuksessa olevista kartelleista/monopoleista ainakin taksien, linja-autojen sekä ruoan vähittäismyynnin järjestelyt.

Muille yksilöille haitallinen käytös, ja tietyt muutkin asiat ovat kuitenkin pitkälti kriminalisoitu, joten mielestäni kaikkea muuta olemista pitäisi tukea – perustarpeiden tyydyttämiseen asti. Loput olkoon yksilön vastuulla.