Yksityisyyden puolesta

Tänään järjestetään maailmanlaajuinen mielenosoitus yksityisyyden puolesta, kaiken kattavaa verkkovalvontaa vastaan.

Mitä yksityisyys sitten tarkoittaa, ja tarvitaanko sitä?

Yksityisyyden loukkaukset merkitsevät tunkeutumista ihmisyyden ydinalueille: ajatuksiin, mielipiteisiin, vakaumuksiin, ihmissuhteisiin ja elintapoihin.

Viestintäsalaisuuden tason eli viestinnän luottamuksellisuuden, yksityisyyden ja nimettömyyden takeiden tulee olla samoja sähköisessä ja muussa viestinnässä. Oikeus yksityisyyteen on perustuslaissa turvattu kansanvallan tärkeä kulmakivi, johon nojaavat kaikki tärkeinä pitämämme vapaudet.

Kansalaisten säännönmukainen, laajamittainen valvonta johtaa vääjäämättä väärinkäytöksiin, eikä sille ole perusteita vapaassa yhteiskunnassa.

Tekniikan kehitys on muuttanut tapaamme kommunikoida, mutta se ei ole vähentänyt yksityisyyden merkitystä. Pienimpienkin yksityisyydensuojaan tehtyjen rajoitusten on oltava erittäin hyvin perusteltuja. Jokaisella on oikeus saada tietää mihin häntä koskevia tietoja käytetään.

Edward Snowden paljasti maailman tähän asti suurimman vakoiluskandaalin kesäkuussa 2013: NSA eli National Security Agency vakoilee koko maailmaa ja se on tehnyt niin jo vuosia.

Sen sijaan, että väärinkäytöksiin oltaisiin pureuduttu ja perustuslakia rikkoneet virkamiehet oltaisiin vähintään poistettu tehtävistään, Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian hallitukset ovat tehneet kaikkensa mustatakseen Snowdenin nimen ja kohtelevat häntä vihollisena, joka äänekkäimpien vastaustajien mukaan ansaitsisi kuolla. Hän on lisäksi saanut tappouhkauksia korkea-arvoisilta virkamiehiltä. Tämäkö on kiitos massiivisten ihmisoikeusrikosten paljastamisesta?

Valtiot siis vakoilevat kansalaisiaan laittomasti, yrittävät painaa paljastukset villaisella ja tekevät kaikkensa, jotta huomio ei kiinnittyisi hallitusten tekemiin rikoksiin. YK äänesti joulukuussa yksimielisesti siitä, että myös sähköisten kommunikaatiovälineiden yksityisyys tulee turvata. Päätöksellä ei ole laillista painoa, mutta poliittista merkitystä sillä on. Tämän lisäksi, ainakin lähes kaikissa länsimaissa henkilön oikeus yksityisyyteen turvataan perustuslaissa, eli vakoiluun syyllistyneet valtiot rikkovat asettamaansa perustuslakia.

Me haluamme siis tällä mielenosoituksella tuoda huomiota valtioiden välinpitämättömälle tyylille rikkoa kansalaistensa ihmisoikeuksia massiivisessa mittakaavassa. Vaadimme, että kaikkialle ulottuva elektroninen valvonta lopetetaan ja oikeuttamme yksityisyyteemme kunnioitetaan.

Jos olemme siis mielestäsi oikealla asialla, niin voit vaikuttaa varsinkin tänään, mm. seuraavin tavoin:

  1. Osallistumalla mielenosoitukseen Rautatieasemalla Helsingissä klo 17.00
  2. Allekirjoittamalla kansalaisaloitteen joka vaatii vapautta liikkua ilman viranomaisseurantaa myös tulevaisuudessa.
  3. Ottamalla selvää asiasta ja kertomalla siitä eteenpäin. Esimerkiksi tässä on hyvä kooste tehdyistä paljastuksista ja niiden johtopäätöksistä. Twitterissä voi käyttää hashtageja #TheDayWeFightBack (kansainvälinen) #112FI (kotimainen) keskusteluun osallistumiseksi.

Puolustetaan ihmisoikeuttamme yksityisyyteen yhdessä!

Lobbarien laulut

Eilisessä täysistunnossa käsiteltiin Järkeä Tekijänoikeuteen -kansalaisaloitetta eikä suurin osa käytetyistä puheenvuoroista ollut lainkaan mieleeni.

Ei siksi, että aloite on lähellä sydäntäni Piraattipuolueen jäsenenä, vaan siksi, että puheenvuoroissa vääristeltiin, valehdeltiin ja lukipa yksi sankareistamme puheenvuoronsa lähes suoraan aloitetta vastaan lobbaavan tahon tiedotteesta. Kaiken kukkuraksi Kauko Tuupainen (ps.) kehtasi väittää puhetta nimenomaan omaksi mielipiteekseen, eikä eduskuntaryhmänsä.

Tässä aloitetta hienosti puolustaneen Oras Tynkkysen (vihr.), Kaukolle kiusallinen huomio: Vertailkaa itse, syökö Kauko sisältöteollisuuden edunvalvontajärjestöjen leipää. Tällainen toiminta on minusta varsinkin Perussuomalaiselta “rehdiltä jätkältä” todella kaksinaamaista toimintaa.

Tämän poikkeuksellisen nolon rimanalituksen lisäksi kansanedustajilta irtosi seuraavanlaisia väitteitä:
Kansanedustajat, jotka valittivat TO-aloitteen 17 sivun pituudesta:

Aino-Kaisa Pekonen (vas.)

Mikko Alatalo (kesk.)

Timo Heinonen (kok.)

Heidän mielestään aloite on siis liian pitkä. Lukivatkohan he siis kaikki poliisin pakkokeinolakipaketin 1000 sivua, jotka käsittelivät mm. kansalaisten oikeuksia kotietsintöjen ja viranomaisten teknisen tarkkailun kohteena?

Jotkut kansanedustajistamme eivät myöskään luottaneet yli 50 000 nimeä keränneen aloitteen allekirjoittajien ymmärrykseen. Seuraavat kansankynttilämme olettivat etteivät allekirjoittaneet olleet joko tutustuneet aloitteeseen, ja/tai etteivät he ymmärtäneet sitä:

Aino-Kaisa Pekonen (vas.)

Simo Rundgren (kesk.)

Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.)

Timo Heinonen (kok.)

Mikko Alatalo (kesk.)

Minä en luota eilisen keskustelun perusteella varsinkaan Mikko Alatalon arvostelukykyyn. Hänellähän on toki tunnetusti varsin iso, oma lehmä ojassa. Olisikohan tämä eturistiriita  kirvoittanut häneltä seuraavanlaisia hilpeitä kannanottoja:

“Mutta esimerkki käytännön elämästä: Timo Vuorensola, joka on tehnyt Iron Sky -elokuvan, sanoi, että heillä meni tuotantoyhtiö konkurssiin sen takia, että se levisi jo netissä niin paljon, että ei ollut enää riittävästi elokuvan katsojia.”

Tämä on typerä ja määrätietoinen vale. Riittänee, että kerron Timo Vuorensolan olleen henkilökohtaisesti edistämässä tätä nimenomaista kansalaisaloitetta. Tietääkseni elokuva päätyi myös tuottamaan voittoa. Arvostaisin, jos joku voisi tämän tiedon vahvistaa.

Mikko Alatalolla oli myös parodinen mielipide, tai siis mielipide parodiasta.

“Teosten loukkaaminen luvalliseksi parodiassa – kyllä minä ainakin lähden siitä, että jos minun teostani parodioidaan, niin kyllä minä ainakin haluan korvauksen siitä. Mutta tässä tapauksessa sitä ei tulisi sitten enää.”

Mikko siis haluaisi, että hänelle vittuilusta tulisi maksaa kohtuullinen korvaus. Kertovatko nämä suorat lainaukset kuitenkin omaa tarinaansa hänen omasta ymmärryksestään ja sen kohtuullisuudesta? Hän oli siis juuri se, joka heittäytyi aloitetta vasten kaikkein raivokkaimmin.

Mieltäni ei myöskään helpota se, että seuraavaksi lakialoite etenee Sivistysvaliokuntaan, jonka puheenjohtaja kertoi vaikeasta työstään keskustelun viimeisessä puheenvuorossa:

“Haasteellista tässä aloitteessa on just tämä, että tämä on kirjoitettu tämmöiseen pykälämuotoon ja että siellä on monta erilaista asiaa, jotka käsittelevät eri juttuja.” –Raija Vahasalo (kok.)

Lopuksi haluan vielä kehua seuraavia henkilöitä, jotka kannattivat aloitetta käydyssä keskustelussa, hyvistä syistä:

Oras Tynkkynen

James Hirvisaari

Olli Immonen

Heidän puheenvuoronsa löytyvät täältä.

Toivon että mahdollisimman moni lukisi käydyn keskustelun.