Nykyiset, ikuisuutta jatkuvasti lähenevät suoja-ajat toimivat lähinnä mediayhtiöiden eduksi jotka kontrolloivat kaikkea kulttuuria yhä tiukemmin ja pidempään, taiteilijoille itselleen entistä epäedullisemmassa systeemissä. Beatlesin public domainiin siirtyminen vältettiinkin taas täpärästi kun suoja-aikoja viimeksi pidennettiin. Ne jäivät siten myös kuluttajien valittavaksi heidän miettiessään kulttuuribudjettinsa menoeriä – ehkä huhtikuun rahat käytettiinkin Beatlesiin, eikä siihen uuteen lupaavaan taiteilijaan?
Suurien markkinakoneistojen ulvoessa uudesta seksikkäästä ja trendikkäästä Barbie-starastaan kaikista tuuteista yhtäaikaa, moni huomattavasti lahjakkaampi taiteilija jää oman levy-yhtiönsä omien suosikkien jalkoihin. Suurimmat levy-yhtiöt voivat siis antaa kaiken mahdollisen medianäkyvyyden valitsemilleen “turvallisille” artisteille ja täten luoda ympäristön, jonne vaihtoehtoinen kulttuuri harvoin lyö itsensä läpi. Näin levy-yhtiöt pääsevät puolestaan vaatimaan pienempien artistien osuuksien kutistamista entistä pienemmiksi, jotta oman mediakoneiston luoma “riski” kannattaa ottaa. Tämä on itseään toteuttava ja levy-yhtiöitä hyödyttävä profetia, jolla parannetaan niiden jo ennestään ylivoimaista neuvotteluasemaa taiteilijoihin nähden.
Tekijänoikeusjärjestelmään ei ole tarkoitus olla eläkejärjestelmä. yhtenä parannuksena perustulo auttaisi näitä vähemmän kaupallisia taiteilijoita työstämään taidettaan. Taiteilijat lisäksi maksavat tuloistaan eläkemaksuja kuten muutkin itsensä työllistäjät. Kukaan tuskin lupasikaan että taiteilijanelämä elättää hyvin, mutta silti yhä useampi nuori haluaa muiden ihmisien nauttivan teoksistaan. Motiivi siis lienee jokin muu kuin raha. Ehkä siitä työstä saa jotain muutakin kuin rahaa?
Kunpa vahvempien tekijänoikeuslakien (ei siis tekijöiden oikeuksien) puolustajat lopettaisivat tekijänoikeuksia käsittelevissä keskusteluissa piraattien ja tekijänoikeuskriittisten ihmisten solvaamisen ja keskittyisivät sen sijaan faktojensa esille tuontiin. Jos vastustajaa ei ota tosissaan, ja sen argumentteja ei edes yritetä käsitellä, niin hedelmällistä keskustelua ei voi syntyä. Kaljani jakamisesta minulle jää tyhjempi lasi, kun taas internetissä Fingerpori-strippiä kopioimalla/jakamalla Jarla tai hänen kustantajansa ei menetä mitään fyysistä ja siten rajallista tuotetta. Digitaaliset kopiot eivät lopu kesken. Jotkut ihmiset tulevat silti näistä hyvälle tuulelle ja joku heistä voi kerrassaan ihastua ja mennä ostamaan fyysisen albuminkin.
Apinoiminen ei ole tältä nisäkkäältä loppumassa, vaikka ylikansalliset mediakorporaatiot yrittävätkin ryöstää sekä kuluttajien ja taiteilijoiden oikeudet YHTEISEEN kulttuuriimme. Ehdottaisinkin, että kuluttajat ja taiteiljat yhdistävät viimein voimansa ja alkavat peräämään levy-yhtiöiltä, kustantamoilta yms. mediateollisuuden “työnantajilta” saataviaan molempien oikeuksien parantamisen muodossa.
Työn tekijälle kuuluu korvaus työstään mutta taiteilijoiden kannattaisi alkaa järjestäytymään omien etujensa puolesta omaa sopimusosapuoltaan vastaan, ei fanejaan vastaan. Tässä mm. TTVK on onnistunut harmillisen hyvin, usuttamaan levy-yhtiön asiakkaat (kuluttajat, taiteilijat) toistensa kimppuun, näiden unohtaessa tyystin kuka tästä järjestelmästä hyötyy rahallisesti. Se syyllinen ei ole hyvän elämyksen jakamisesta nauttiva yksittäinen ihminen.
Oma tekijänoikeuksia parantava ehdotukseni tekisi taiteilijalle mahdottomaksi myydä teosoikeuksiaan pidemmäksi aikaa kuin 10 vuodeksi kerrallaan.
Tämän jälkeen taiteilija saisi taas itse päättää mitä oikeuksillaan tekee. Nykytilanteessa kustantamo tms. tekijänoikeuksien haltija on aivan liian vahvoilla taiteilijan palkkio-osuuden määrittämisessä ja ehdottamani uudistus parantaisi taiteilijoiden neuvotteluasemaa merkittävästi, mutta parantaisi myös mahdollisuuksia teoksen kulkeutumiselle public domainiin aikaisemmin.
Lilja Tamminen toi esille suositeltavan idean nuorisojärjestöille suunnatun järjestötuen oikeudenmukaistamiseksi. Tässä on ajatusta – itselläni on vastaavanlainen ajatus puoluetuista:
Kaikkien eduskuntavaaleissa ehdokkaita ehdolle asettaneiden puolueiden tulisi saada puoluetukea saatujen äänien mukaan, esimerkiksi 10€/ääni/vuosi. Tämä laskisi puoluetukea kuudella miljoonalla eurolla /vuosi, sillä vuonna 2008, 2009 ja 2010 jaettiin 36 000 000 euroa (varsinainen puoluetuki 18 000 000 euroa ja tiedotustoiminnan ja viestinnän tukeminen 18 000 000 euroa).
Viime vaaleissa äänestäneitä oli 2 955 865, eli kokonaissummaksi tulisi vajaat 29,6M€. Näin systeemi olisi reilumpi saajiaan kohtaan, vähän kuten Liljan kehittämässä mallissa.
Pienillä puolueilla on vaikeuksia saada tarpeeksi rahoitusta edes vaalijulisteisiin. Täten köyhien asioita ajavan puolueen on vaikeampi saada kannanottojaan näkyviin, kuin rikkaiden etuja ajavien puolueiden. Ideoiden (puolueiden) pitää saada edes jossain määrin tasapuolinen mahdollisuus päästä kaikkien ihmisten pohdittavaksi. Haluammehan käyttöömme ne parhaat ideat, eikä vain rikkaimpien ideoita? Juuri tämän takia puoluetuki on tarpeellinen, mutta kuten nuorisojärjestöjenkin tuet, puoluetuki on epäreilusti vinoutunut. Tämä ei tietystikään ole ensimmäinen kerta, kun perusidea on hyvä ja toteutus surkea, mutta tämä nimenomainen epäkohta muodostaa kohtuuttoman suuren kynnyksen pienille puolueille, jotka varsinkin alkutaipaleella tarvitsevat rahaa kaikkein kipeimmin, elintärkeää näkyvyyttä saadakseen.
Parlamentaarisessa demokratiassa on se idea, että mahdollisimman moni äänestäjä voisi samaistua tarpeeksi jonkin puolueen ehdokkaaseen, jotta kansalaisten ei tarvitsisi tyytyä liian lepsuihin kompromisseihin omaa edustajaa valitessaan. Minun mallini annettujen äänien suorasta vaikutuksesta saatuihin puoluetukiin ratkaisee myös ongelman, jossa veronmaksajat kustantavat puoluetukia puolueille joita he eivät kannata. Lisäksi yksi seuraamus olisi merkittävästi kasvanut äänestysprosentti, kun äänestämättä jättäminen tarkoittaisi nyt myös pienentynyttä rahallista tukea puolueelle.
Kaiken kukkuraksi, uskon mallini vaikuttavan vallitsevaan äänestysilluusioon, jossa ei äänestetäkään sitä lähintä ehdokasta omien ajatusten suhteen, vaan ennakoitua “voittajaa”. Äänien ja tuen suoran yhteyden takia äänestäjä voisi olla ainakin varma siitä, että puolue saa rahaa toimintaansa tulevaisuudessakin, vaikkei ehkä kansanedustajaksi pääsisikään. Tämä siis romuttaisi lopullisesti illuusion siitä, että ääni voisi mennä täysin hukkaan, vaikka edustaja tekisikin kaiken äänestäjän toivomuksien mukaisesti tulevaisuudessa. Tämän illuusion heikentäminen parantaa demokratian tapahtumista ja sillä voisi olla hyvinkin yllättäviä seurauksia – ihmisiä olisi vaikeampaa manipuloida äänestämään etujensa vastaisesti puolueita joiden odotetaan voittavan ja sen seurauksena vaalitulokset voisivat olla todella erilaiset.
Kuulisin oikein mielelläni rakentavaa kritiikkiä ideastani. Minusta se on toteuttamiskelpoinen ja poliitikot ovat jo pitkään ilmaisseet huoltaan äänestysaktiivisuuden jatkuvasta hiipumisesta. Tässä olisi yksi konkreettinen parannusehdotus äänestysapatian ehkäisemiseksi. Ikävä kyllä, ainakin suurimmat eduskuntapuolueet näkisivät ideani heidän valtansa kaappauksena. Olisi myös mahdollista, että jopa kaikki eduskuntapuolueet vastustaisivat sitä.
Kuka siis säätäisi lain, josta olisi demokratialle iloa, muttei sen toiminnasta päättäville poliitikoille?
Syitä sinipunavihreän hallituksen hajoamiseen oli useita – luettelen niistä suurimmat hallituspuolueiden suuruusjärjestyksessä:
Kokoomuksen entiset kannattajat älysivät viimein, että puoluekokoukset ovat vain halpa illuusio demokraattisesta vaikuttamisesta puolueessa. Yksilönvapauksia puoltavana itseään mainostava oli viimein mennyt liian pitkälle ihmisten perusoikeuksien rajoittamisessa ja kyttäyskulttuurin lisäämisessä. Vaikka kykypuolue sanoo tekevänsä järkiratkaisuja talouden suhteen, kaikilla on turhankin tuoreessa muistissa absoluuttiset faktat siitä, ettei lama koske Suomea tai voittoa tuottavista, Kreikalle annetuista lainoista. Kaikesta huolimatta puoluetta ei saatu kiinni suurpääomalle annettujen lupauksien pettämisestä, mutta tämän eturyhmän katsottiin olevan liian pieni menestyäkseen ääniuurnilla.
SDP huomasi kannatuksensa murenevan, kun puoluetta vahvasti tukeneet ammattiliitot alkoivat vaatimaan työntekijöiltään myöhempää eläkkeelle siirtymistä – huolimatta siitä, että vain 10 % työntekijöistä pääsee nykyään eläkeikään asti. Puolueen jäsenet siis vihdoin hoksasivat eläkeiän pidentämisen olevan käytännössä nipistys heidän omista eläkevuosistaan. Äänestäjät myös muistivat SDP:n edustajien lupaukset Euroopan velkakriisin ryvettämien maiden lainatakauksista annettavien vakuuksien vaatimiseksi. Ilmeisesti Urpilaisen mielestä Kreikan lupaukset vakuuksista tulevaisuudessa olivat hyvinkin vakuuttavia. Myös nykyisen ulkoministerimme tuki vakuudettomille lainoille näyttäisi olevan suuressa ristiriidassa hänen vaaleja edeltävien puheidensa kanssa. Erkin vaatimukset kaikkien verkkosivujen ylläpitovastuusta ja nimimerkkien kieltämisestä saivat osaksensa kuitenkin tyytyväisyydestä hyrisevää mielihyvää, varsinkin Kaisa Rastimon kannattajilta.
Vasemmistoon petyttiin niinikään lupausten pettämisestä ja hetkellisesti vasemmistoanarkistien valtaamassa verkkolehdessä, Kansan Uutisissa, oli iso juttu Jyrki Yrttiahon ja Markus Mustajärven suoraselkäisyydestä. Kritiikiltä soinimaisesta, rasistisesta vastuuttomuudesta ei voitu kuitenkaan välttyä, tälläkään kertaa. Puolueen puheenjohtajan tekemät ehdotukset tekijänoikeuskorvauksien kasvattamiseksi tasaveron keinoin paikattiin kuitenkin hyvin kokoamalla todellisista asiantuntijoista tekijänoikeustoimikunta, jossa TTVK:lla ei ole edustajaa.
Vihreät antoivat itselleen yleispuolueen statuksen vuosikymmeniä jatkuneen peräänantamattoman yrityksen jälkeen. Nyt hekin olisivat vihdoin kaikkien asioiden asiantuntijoita! Aiheutunut ketjureaktio sai Osmo Soininvaarankin blogaamaan ydinvoimasta. Voisiko olla niin, että kynnyskysymykset ovat vain bluffia, neuvotteluvaltteja jotka ovat uhrattavissa? Ville Niinistö ei sanonut juuta eikä jaata. Hän kuitenkin varmasti kieltäytyisi äänestämästä omia etujaan vastaan, vaikka Anni Sinnemäki lupaisikin tehdä seuraaviin vaaleihin terhakkaan kuvan itsestään, siveyslupaustaan rikkoen.
Vain RKP:n suosio pysyi kutakuinkin ennallaan, eli hieman vähäisempänä kuin ruotsinkielisten kansalaisten osuus Suomessa. Heidänkään kannattajistaan ihan kaikki eivät siis äänestä. RKP:n jäsenet olivat kuitenkin hämillään siitä, oliko Wallin ollut todellakin aikeissa pyytää valehteluaan anteeksi. Näin ei käynytkään, mutta turhan nöyristelevä asenne johti heidän puheenjohtajansa ilmoitukseen tittelinsä luovuttamisesta kesäkuussa. Ruotsinkielisen, paremmin koulutetun väestön oli kuitenkin vaikea niellä väitteitä ruotsin kielen ja matematiikan yhtäläisestä hyödyllisyydestä …Suomessa.
Kristillisdemokraatit uskoivat lopun jo häämöttävän, kun heidän äänestäjilleen paljastui puolueen koostuvan lähinnä ahdasmielisistä, kieltolakeja väsäävistä ääri-konservatiiveista. Puoluejohdon tarkastellessa faktoja Isosta Kirjasta, joku kerettiläinen huomautti että Suomen kristillisissä seurakunnissa on satoja kertoja enemmän ihmisiä kuin tässä tyystin uskonnollisessa puolueessa jäseniä. Olisiko sittenkin niin, että suurin osa Suomen kirkkoveroa maksavista ihmisistä katsoisi puolueen agendat jotenkin vakaumustensa vastaisiksi? Uskoo ken tahtoo, tai näin kristillisdemokraattien ainakin toivoisi ajattelevan.
Mikä oikein johti hallituspuolueiden hajoamiseen? Ihmiset huomasivat kykenevänsä soittamaan ja kirjoittamaan sille kansanedustajalle jota äänestivät, ja kertoivat näille huolistaan. Illuusio yksilön voimattomuudesta rikkoutui, kun yksinkertaisesti tarpeeksi ihmisiä päätti tehdä jotain asioille, joista ovat kehdanneet valittaa lähinnä puolitosissaan työpaikan kahvihuoneessa tai muun lasillisen ääressä.
Sammutettuaan televisionsa viikon ajaksi, ihmiset havahtuivat heidän perusoikeutensa olevan uhattuna, ja aikaisemmin vaikeasti kommunikoitavat ideat kuten sananvapaus ja yksityisyys olivatkin yhtäkkiä kaikkien huulilla. Kansa tajusi vihdoin, että veroja voidaan viilata loputtomasti edestakaisin eduskunnan yleispuolueiden kesken, mutta perusoikeudet voidaan menettää vain kerran, ilman että päitä alkaa ilmestymään seipäiden nenään. Sota huumeita vastaan lopetettiin, kun tajuttiin että kieltolait eivät toimineet 80 vuotta sitten yhtään sen paremmin. Säästetyt resurssit ohjattiin ihmisten kuntouttamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn, mm. perustulon muodossa.
Lähes kaikkien puolueiden uskottavuuden yhtäaikainen luhistuminen satoi kuitenkin yhden eduskunnan ulkopuolisen puolueen laariin. Sillä ei ollut puoluekuria ja se vaati vallan hajauttamista päätöksentekoon osallistumisen ja sen seurattavuuden parantamisella, enimmäkseen olemassaolevin tietoteknisin keinoin. Ihmiset ymmärsivät päätöksenteon avoimuuden johtavan kaikkien lakien ja koko yhteiskunnan nopeaan kehitykseen ja nyt on kuultu huhuja jopa puolueen uudesta kehitteillä olevasta vientituotteesta, modernista päätöksentekoympäristöstä, mutta tähän ei olla tätä kirjoittaessa saatu vahvistusta.
Tämän yhteiskunnan mullistavan puolueen nimi on tietysti Piraattipuolue.
Noin 190 poliisia on katsellut edesmenneen hiihtäjän, Mika Myllylän henkilötietoja tämän kuoleman jälkeen, kertoo Nelonen. Näistä 136:ta poliisia kohtaan on nyt aloitettu rikostutkinta.
Hämmästelen kovasti, miten pahasti alkoholisoituneen ihmisen kuolema voi työllistää 50 poliisia. Olisiko tässä osasyyllinen poliisien resurssien väitettyyn niukkuuteen?
Osa selvityspyynnön saaneista poliiseista on myöntänyt katselleensa tietoja uteliaisuudesta. Ainakin he ovat rehellisiä poliiseja, vaikka syyllistyvätkin virkarikokseen. Henkilötietorikos on vakava asia ja yksi Piraattipuolueen päähuolenaiheista yksityisyyssuojan alueella.
Tämän pitäisi viimeistään olla viimeinen naula siihen arkkuun, jossa lukee: “rehellisellä ihmisellä ei ole mitään pelättävää”. Tämä nimenomainen tapaus näyttäisi tosiaankin olleen uteliaisuuden motivoima, mutta entä kun luottamuksellisia tietoja katsellaan esimerkiksi lahjusten tai uutisvihjepalkkioiden saamiseksi?
Uusia valvonta- ja tarkkailujärjestelmiä luodaan ja asennetaan jatkuvasti ja niihin käytetään myös huomattavia summia verorahoja. Silti niistä ei tunnu olevan hyötyä läheskään aina, esimerkiksi vartijoiden itsensä pahoinpidellessä ihmisiä törkeästi.
Mika Myllylän tapaus osoittaa, että jopa poliisi syyllistyy henkilötietorikokseen, mutta koska se rikkoo samalla virkavelvollisuutta, ovat rangaistuksetkin kovemmat. Vartijan kynnys henkilötietorikkomukseen on varmasti matalammalla, varsinkin jos he voivat selvitä pahoinpitelyistäkin rangaistuksetta. Voima kertoo seurauksista:
Kontula-videolla esiintyneet vartijat joutuivat vastaamaan tekemisistään oikeudessa. Helsingin käräjäoikeuden mukaan toinen vartijoista syyllistyi pahoinpitelyyn. Hän ei kuitenkaan saanut rangaistusta. Syyttömäksi todettu vartija jatkoi FPS:n palveluksessa ja toimii nykyään esimiestehtävissä. Sivullinen kuvasi vartijoiden väkivaltaisia otteita myös Ilmalan seisakkeella vuonna 2008. Video herätti huomiota mediassa, mutta kuten Kontulankin tapauksessa, median ja yleisön mielenkiinto hiipui nopeasti.
Toivonkin, ettei teidän identiteetillenne käy näin:
Perussuomalaiset ovat vihdoin osuneet poliittiseen kultasuoneen. Seurauksina RKP:n puheenjohtajan hallinnoima ministerin paikka on vaarassa lähteä ja maamme turha ja kallis kaksikielisyyskin on saatu taas pinnalle – jo ties kuinka monetta päivää putkeen. Lisäksi pääministerimme on jälleen kerran jäänyt kiinni puhumasta läpiä päähänsä: Katainen vakuutti eduskunnan välikysymyskeskustelussa olevan “absoluuttinen fakta”, että asiantuntijat olivat tehneet kaikki päätökset varuskuntien
lakkauttamisesta pelkästään maanpuolustuksellisin perustein. Ehkei Wallinia laskettu asiantuntijaksi?
Minusta Kataisen komppaus on samassa sarjassa idioottimaisten lausuntojen kanssa kuin valtiovarainministerin roolin alkutaipaleella heitetty “lama ei koske Suomea” tai myöhempi retostelu siitä, miten “Kreikalle annetut lainat ovat hyvää bisnestä”. Tälläkin kertaa Jyrki-boy on antanut ymmärtää tietävänsä asiasta josta ei yksinkertaisesti tiennyt. “Absoluuttinen fakta” osoittautuikin kehnoksi mutuksi, taas kerran.
Kaikesta poliittisesta teatterista huvittuneena haluaisin kuitenkin tuoda esiin sen oikean epäkohdan, josta tämäkin kiista kumpuaa – toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta. Taannoisessa YLE:n järjestämässä pakkoruotsi-illassa paras argumentti ruotsin kielen pakollisuuden puolesta oli se, että “matematiikkakin on pakollista!”. Tämä on täysin kestämätön perustelu, jos aletaan vertailemaan näiden kahden aineen käyttökelpoisuutta tai yleishyödyllisyyttä.
Matematiikkaa käytetään koko universumin mallintamiseen ja se on universaali kieli, jota käytetään kaikissa maailman maissa. Ruotsia puhuu vajaat 20 miljoonaa ihmistä. Skandinaavisia kieliä, joiden sanotaan tulevan ikäänkuin kaupan päälle ruotsin opiskelun ohessa, puhuu alle 40 miljoonaa ihmistä. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sanaakaan norjaa tai tanskaa, ainakaan puheesta, ja sainkin pakkoruotsin tunneilta kaupanpäällisiksi vain syvän vastenmielisyyden ruotsia ja ruotsinkielisiä kohtaan. Enkä ole todellakaan yksin. Tästä inhosta olen itse näin vanhemmiten päässyt enimmäkseen irti, paitsi pakkoruotsin puolustelijoiden osalta. Heillä kun ei ole yhtään (1) pätevää argumenttia pitää ruotsi pakollisena tulevillekin suomalaissukupolville, mutta silti sitä samaa tervaa aina vain juotetaan.
Yleensä puolustelijat listaavat syitä, miksi ruotsia on hyödyllistä opiskella, kun heiltä on kysytty miksi sitä on pakko opiskella. Tässä on vinha ero. Vähän niinkuin Suomessa asuvan, suomea ja ruotsia puhuvan väestön määrässä on kaksikymmenkertainen ero. Lienee jo sanomattakin selvää, että Piraattipuolue valitsee tässäkin asiassa vapauden, mutta sanon sen silti. Vain yhden puolueen eduskuntavaaliehdokkaista enemmistö ei halua toisesta kotimaisen kielen opiskelusta vapaaehtoista:
Suomen kaksikielisyyden vuosittaisesta hintalapusta on esitetty paljonkin arvioita, mutta ne lähes kaikki päätyvät yli miljardiin euroon, vähimmilläänkin vajaaseen 300 miljoonaan euroon. Kaikkia epäsuoria kustannuksia on hyvin hankala laskea, tai edes hahmottaa. Tälle rahalle olisi varmasti käyttöä Suomen kiihtyvällä vauhdilla suurenevan velkataakan vähentämisessä, sillä kohta pelkät vuosittain maksettavat korkokulut ovat Venäjälle maksettujen sotakorvauksien verran, inflaatiokorjattuna.
Sopimuksen osapuolten, eli valtioiden, edellytetään valvovan tekijänoikeuksien toteutumista ja rankaisevan rikkureita, mutta tähän asti keinot Suomessa ovat olleet varsin suppeat ja kohtuuttomat.
Operaattorit eivät suostuneet sensuroimaan väitettyjä lapsipornosivustoja ilmeisten ongelmien takia kuin joitain kuukausia, kun sitä yritettiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2008. Sensuurin kiertäminen on lapsellisen helppoa. Vain kolme vuotta tämän kaikin tavoin epäonnistuneen kokeilun jälkeen Helsingin käräjäoikeuden tuomio, joka pakottaa Elisan sensuroimaan asiakkailtaan pääsyn myös lailliseen materiaaliin Piratebayssa, tuntuu ällistyttävän takaperoiselta.
Eikö tämän kaikkein pahimmaksi saastaksi katsotun materiaalin täydellisen epäonnistuneessa sensuurikokeilussa jo opittu, että sensuuri ei toimi teknisesti ja että se rikkoo perusoikeuksia? Myös vain yhden markkinatoimijan tuomitsemisen on epäreilua ja eriarvoistavaa, ja tässä tapauksessa Elisan asiakkaat eivät varmasti pidä rajoitetummasta palvelusta, mitä esimerkiksi Soneralta saa.
Koska sensuuria ollaan taas toteuttamassa, sille pitäisi olla paremmat perusteet kuin lapsipornon sensuroimiselle, jotta edellisen fiaskon jälkeen kannattaisi edes yrittää. Piratebayn sensurointi antaisikin ymmärtää että mm. musiikin ja elokuvien jakaminen olisi pahempi asia kuin lapsipornon levittäminen, jota muuten Piratebayssa EI suvaita. Ikäänkuin tekijänoikeuksien toteutumisen varmistaminen olisi lapsipornoa parempi syy kajota perusoikeuksiimme.
Ainoa keino, millä tekijänoikeuksien toteutumista voisi valvoa kattavasti (muttei ikinä kokonaan) internetissä, on operaattoreiden suorittama, käyttäjien tietoliikenteen jatkuva automaattinen valvonta. Tämä on erityisen suuressa ristiriidassa yksityisyydensuojan kanssa ja viestintäsalaisuuden rapistuessa myös sananvapaus on tulilinjalla. Ei siis ihme, että ACTA-mielenosoitukset ovat koonneet kymmeniä tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään, varsinkin Itä-Euroopassa ja Saksassa, joissa valtiollinen valvontakoneisto on vielä tuoreessa muistissa.
Operaattoreiden suorittaman jatkuvan valvonnan ja sensuurin lisäksi tekijänoikeuksien toteutumista hoidetaan myös poistopyynnöillä, jossa tekijänoikeuksien haltija pyytää verkkopalvelun (esimerkiksi forum-sivun) ylläpitäjältä lakia rikkovan materiaalin poistoa. Tämä onkin nähdäkseni käytetyistä keinoista ainoa kohtuullinen ja sitä voisi pyrkiä tehostamaan, kuitenkin niin, että vääristä syytöksistä pitäisi saada korvauksia.
Tässä ovat siis ne nykyiset keinot, joita on käytetty tekijönoikeuksien toteutumiseksi. ACTA velvoittaisi suomalaisia antamaan internet-operaattoreille oikeudet antaa yksityishenkilöiden asiakastietoja immateriaalioikeuksien haltijoiden eturyhmille epäilyä vastaan. Suomessa näin on jo aloitettukin tekemään, ja Antti Kotilainen retosteli uhkailleensa kirjeitse viime vuonna 176 suomalaista rikosoikeudella, jos rikkomusta ei sovittaisi rahallisesti oikeussalin ulkopuolella. Esimerkiksi Chisun levyn lataamisesta sai reilut 600€ rapsut, josta Chisulle itselleen menee noin kymmenen euroa. TTVK:n kuluihin menee 600€.
Hollywood ja maailman suurimmat levy-yhtiöt ovat siis alkaneet kyseenalaistamaan sananvapauttamme ja yksityisyydensuojaamme, mahdollisimman salassa tietysti. Jos kauppasopimuksen tarkoitusperät olisivat hyvät, niin miksi sopimusta pitäisi piilotella kaikelta mahdolliselta objektiviiselta tarkastelulta?
ACTAa alettiin muotoilla vuonna 2006, ja ensimmäinen virallinen luonnos julkaistiin vasta 2010. Kiitos Wikileaksin 2008 tekemän asiakirjavuodon, vaatimukset sopimusluonnoksen julkistamisesta kovenivat. Sopimuksen tullessa vihdoin julki, siitä oli karsittu pahimmat yksityiskohdat pois, mutta jätetty silti tilaa hyvinkin totalitaristisille tulkinnoille, kansalaisoikeusjärjestöjen ja lakiprofessorien vaatimuksista huolimatta.
Mediateollisuudella menee paremmin kuin koskaan. Piraatit tuskin syövät tästä kakusta, jos ollenkaan, ja tutkimusten mukaan he ovatkin keskimääräistä kansalaista suurempia mediakuluttajia. Korvausvaatimukset ja “hyvitykset” perustuvat täysin teollisuuden omiin laskentakaavoihin aiheutetusta harmista. Onkin erittäin turhauttavaa nähdä lupaavan ja taitavan nuoren joutuvan ikuiseen velkavankeuteen toiminnasta, jonka ei olla todistettu olevan haitallista tai jossa taiteilijoiden sisällöstä olisi edes hyödytty rahallisesti. Näin kävi ehkä Megauploadin kohdalla, mutta miljoonat ihmiset jakavat kulttuuria silkasta jakamisen ilosta.
Kulttuuri syntyy jakamalla, teos on vain tekijöidensä näkemys.
Kopioiminen luo taiteilijoille kanavan mediayhtiöistä riippumattomaan näkyvyyteen. Emme tarvitse enää jakelukanavia koska meillä on internet. Jos ajatellaan muusikoita, niin yhteiskunta voisi auttaa järjestämään halukkaille muusikoille studioaikaa, joka edesauttaisi heitä myymään teoksiaan omilla sivuillaan, omaan hintaansa. Laadukkaat artistit pääsisivät paljon helpommin pinnalle jos ei olisi megalomaanisia levy-yhtiöitä toitottamassa suosikeistaan valtamediassa, näin hukuttaen pienempien taiteilijoiden äänet.
Miksi meidän pitäisi nyt luopua perusoikeuksistammekin Hollywoodin ja suurimpien levy-yhtiöiden kyltymättömän ahneuden tyydyttämiseksi? Artistien etua he eivät ole ajaneet enää pitkään aikaan.
Mielenosoitus 25.2. klo 14 Helsingissä Organisoijien sivusto | Facebook tapahtuma
Piraattipuolueen tavoitteet lyhyesti:
Piraattipuolue on avoimuutta ja vapautta arvostava tietoyhteiskuntapuolue, joka puolustaa sananvapautta, yksityisyyden suojaa, viestintäsalaisuutta ja oikeusturvan toteutumista.
Piraattipuolue edistää tiedon vapaata liikkuvuutta vaatimalla tekijänoikeusjärjestelmän ylilyöntien kumoamista, nykyisen patenttijärjestelmän lakkauttamista ja viranomaisten tuottaman sekä tieteellisen tiedon vapaampaa saatavuutta.
Piraattipuolue vaatii laajempaa avoimuutta ja kansalaisille enemmän osallistumismahdollisuuksia lainvalmisteluun ja muuhun viranomaistoimintaan.
Piraattipuolue vaatii järkevää tietoyhteiskuntapolitiikkaa, jossa julkisille varoille saadaan riittävästi vastinetta, ja jossa edistetään informaation vapaata liikkuvuutta.
Piraattipuolue haluaa vähentää byrokratiaa ja viranomaiskontrollia ja lisätä ihmisten vapautta päättää omista asioistaan. Muun muassa tämän vuoksi Piraattipuolue haluaa ottaa käyttöön perustulon.
Piraattipuolue pyrkii osallistumaan eduskunta-, kunnallis-, presidentin- ja europarlamenttivaaleihin. Puolueohjelman ulkopuolisissa asioissa Piraattipuolueen listoilta valitut luottamushenkilöt voivat toimia omantuntonsa mukaisesti.
_______________________________________________________________________________
Sananvapaus ja yksityisyydensuoja
Sananvapaus, yksityisyys ja viestintäsalaisuus
Sananvapauden kunnioitus Suomessa ja Euroopassa ei ole vakaalla pohjalla. Tällä hetkellä kiinnitetään enemmän huomiota siihen, kuinka sananvapautta voitaisiin rajoittaa kuin siihen, miten se turvattaisiin. Piraattipuolue vastustaa voimakkaasti kaikkia pyrkimyksiä rajoittaa sananvapautta. Myös voimakas lähdesuoja on olennainen osa sananvapauden toteutumista.
Jokaisella tulee olla oikeus esiintyä nimettömästi, nimimerkillä, tai omalla nimellään suojatakseen omaa yksityisyyttään ja ilmaisunvapauttaan. Yksittäiset palvelut voivat rajoittaa näitä oikeuksia, mutta se ei kuulu valtion tehtäviin, eikä valtio saa edellyttää käyttäjien henkilötietojen rekisteröintiä.
Internetistä on tullut sananvapauden soveltamisen merkittävin työkalu, joten kenenkään Internet-yhteyttä ei pidä katkaista ilman oikeuden päätöstä eikä silloinkaan kevein perustein. Valtion harjoittama Internetin sensurointi on lopetettava. Yhteyden tarjoajien ei pidä rajoittaa verkon käyttöä mielivaltaisesti, eikä palvelun tarjoajaa pidä asettaa vastuuseen palvelun käyttäjän tekemisistä.
Sähköisen viestinnän käyttö yksityiselämän, liiketalouden ja valtionhallinnon aloilla on lisääntynyt huimasti, ja Suomen yhteiskuntajärjestys ja kansallinen turvallisuus ovat entistä riippuvaisempia juuri sähköisen viestinnän suojasta.
Viestintäsalaisuuden tason eli viestinnän luottamuksellisuuden, yksityisyyden ja nimettömyyden takeiden tulee olla samoja sähköisessä ja muussa viestinnässä. Oikeus yksityisyyteen on perustuslaissa turvattu kansanvallan tärkeä kulmakivi, johon nojaavat kaikki tärkeinä pitämämme vapaudet. Yksityisyyden loukkaukset merkitsevät tunkeutumista ihmisyyden ydinalueille: ajatuksiin, mielipiteisiin, vakaumuksiin, ihmissuhteisiin ja elintapoihin.
Piraattipuolue vastustaa yleisiä biotunnisterekistereitä, kuten passinhaltijoiden sormenjälkirekisteriä. Kansalaisten säännönmukainen, laajamittainen valvonta johtaa vääjäämättä väärinkäytöksiin, eikä sille ole perusteita vapaassa yhteiskunnassa.
Tekniikan kehitys on muuttanut tapaamme kommunikoida, mutta se ei ole vähentänyt yksityisyyden merkitystä. Pienimpienkin yksityisyydensuojaan tehtyjen rajoitusten on oltava erittäin hyvin perusteltuja. Jokaisella on oikeus saada tietää mihin häntä koskevia tietoja käytetään.
Oikeusturva
Yksilön oikeusturvan on toteuduttuva mahdollisimman hyvin hänen taloudellisesta tilanteestaan riippumatta. Kaikkien on saatava oikeudenmukainen oikeudenkäynti, rikosasiassa tuomitulla on oltava valitusoikeus, hyvän hallinnon takeet on turvattava ja viranomaisten on aina noudatettava lakia.
Jokaisella, jota vastaan viranomaiset ovat toimineet lainvastaisesti, on oltava oikeus kohtuulliseen korvaukseen ilman raskasta oikeudenkäyntiä. Lisäksi viranomaisten sisäisiä laillisuusvalvonnan käytäntöjä esimerkiksi salaisten pakkokeinojen suhteen on parannettava lisäämällä edellytyksiä riippumattomaan valvontaan. Tällä hetkellä organisaatiot valvovat usein itse itseään.
Monissa erikoisosaamista vaatineissa oikeudenkäynneissä puutteellinen teknisten asioiden ymmärrys on johtanut epäoikeudenmukaisiin ja epäjohdonmukaisiin tuomioihin. On kehitettävä oikeuslaitoksen kykyä reagoida erikoisosaamista tai teknistä ymmärrystä vaativiin oikeustapauksiin.
Yhdenvertaisuus lain edessä
Lainsäädännön tehtäviin ei kuulu eriarvoistaa kansalaisia, vaan kaikkien tulee olla yhdenvertaisia lain edessä. Tällä hetkellä näin ei ole, vaan ihmisiä eriarvoistetaan perustuen ryhmiin, joihin hänet katsotaan kuuluvaksi. Näitä ryhmiä ovat esimerkiksi sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja vakaumus. Kansalaisten yhdenvertaisuus voidaan toteuttaa mielekkäästi poistamalla ihmisten lainsäädännöllinen jaottelu.
Yksilönvapaudet
Lain on taattava ihmisille mahdollisimman kattavat yksilönvapaudet, jotka mahdollistavat sellaisen toiminnan, joka ei loukkaa muiden vapauksia. Yksilönvapauksia tulee rajoittaa ainoastaan sen ollessa välttämätöntä toisten vapauksien ja oikeuksien suojaamiseksi. Teon kieltämisen perusteeksi ei riitä se, ettei joku pidä siitä. Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.
Tekijänoikeudet ja patentit
Vapaa kulttuuri
Aineettomiin hyödykkeisiin kohdistetaan kohtuuttomia keinotekoisia rajoituksia oletettujen taloudellisten etujen suojelemiseksi kuluttajansuojan, kansalaisoikeuksien ja yhteiskunnan voimavarojen kustannuksella. Tekijänoikeuslain tulisi kannustaa uuden kulttuurin luomiseen, eikä hankaloittaa sen syntyä.
Kulttuuri syntyy vuorovaikutuksesta ihmisten välillä. On järjetöntä väittää kulttuurin jakamisen olevan sille haitallista. Kulttuurin arvo kasvaa jaettaessa, jolloin kasvavat myös tekijän mahdollisuudet ansaita kulttuuria tuottamalla. Epäkaupallista tiedostonjakamista ei pidä rajoittaa, eikä siitä pidä rangaista, vaan siihen on ennemminkin syytä kannustaa.
Tekijänoikeusloukkauksista määrättävien korvausten on oltava kohtuullisia kaikkien asianosaisten ja asiakokonaisuuden kannalta. Piraattipuolue ei kannata laajakaistaveroa ja haluaa lakkauttaa nykymallin mukaiset perusteettomat hyvitysmaksut. Tekniset suojakeinot ja sopimusehdot eivät saa haitata kuluttajansuojan toteutumista.
Yksikään elokuvastudio tai levy-yhtiö ei perusta sijoituspäätöksiään toiveelle voitosta yli sadan vuoden kuluttua tulevaisuudessa. Koska aineettomien hyödykkeiden tuotto tulee suurelta osin jo pian julkaisun jälkeen, kaupallisen kopioinnin ja käytön tekijänoikeussuojaa on lyhennettävä enintään kymmeneen vuoteen teoksen julkaisusta. Kaiken teosten epäkaupallisen kopioinnin, levittämisen ja muun käytön on oltava vapaata teoksen julkaisuhetkestä lähtien. Piraattipuolue uskoo tiedon ja kulttuurin mahdollisimman laajan leviämisen edistävän ihmiskunnan henkistä ja materiaalista hyvinvointia.
Patentit
Nykyiselle patenttijärjestelmälle ei ole perusteita nyky-yhteiskunnassa, joten se tulee lakkauttaa.
Patentit eivät enää juurikaan suojaa yksittäisen keksijän luomusta tai toimeentuloa, vaan niitä käytetään ennemminkin pienyrittäjien toiminnan tukahduttamiseen ja kehityksen estämiseen.
Turhan patentin myöntäminen vaikeuttaa muiden kehitystyötä ja heikentää kilpailua.
Lääkepatentit tappavat kehitysmaissa päivittäin lisensoinnin kalleuden vuoksi. Ihmisten terveyttä ja elintasoa parantavat keksinnöt lääkkeiden kehittelyssä uhkaavat patenttien vuoksi jäädä hyödyntämättä. Piraattipuolueilla on järkevä ja rakentava vaihtoehto lääkepatenteille, joka, paitsi ratkaisisi lääkepatenttien ongelmat, myös antaisi enemmän rahaa lääketutkimukseen leikaten julkisen sektorin lääkekustannukset puoleen. Haluamme keskustella tästä Euroopan tasolla.
Piraattipuolueen ajaman uudistetun tekijänoikeusjärjestelmän ohjelmistokehittäjille tarjoama suoja on riittävä. Ohjelmistopatentit ajavat ainoastaan patenttilakimiesten ja suuryritysten etua.
Avoin hallinto ja demokratian kehittäminen
Hallinnon avoimuus
Hyvän hallinnon perustana ovat avoimuus, tasapuolisuus ja riippumattomuus.
Valtiot keräävät kansalaisista yhä enemmän tietoa, mutta toimivat samaan aikaan itse usein suljettujen ovien takana. Suljetut ovet on avattava ja kansalaisten sekä kansalaisjärjestöjen mielipiteitä on kuultava entistä paremmin jo lain valmisteluvaiheessa. Tietotekniikka tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet laskea kynnystä osallistua päätöksentekoon.
Valtioiden ja Euroopan Unionin on toimittava nykyistä avoimemmin ja demokraattisemmin. Puolue- ja vaalirahoituksen avoimuus on taattava. Piraattipuolue toimii edelläkävijänä rahoituksensa, hallintonsa ja toimintansa avoimuudessa.
Kansalaisen oikeusturvan kannalta hallinnon avoimuus ja julkisen tiedon saatavuus on erittäin tärkeää. Julkisen sektorin on osakeyhtiön omistajana pyrittävä toteuttamaan yrityksessä julkisen sektorin käytäntöjä, erityisesti painottaen toiminnan avoimuutta. Asia korostuu myös tilanteissa, joissa yksityinen yritys saa käyttöönsä julkista tukea.
Tasapuolinen demokratia
Kaikille vaaleissa ehdokkaita asettaville ryhmille on annettava rahallista tukea vaalijulisteiden hankkimiseen sekä yleiseen vaalikampanjointiin. Lisäksi kaikille ryhmille on annettava enemmän tilaisuuksia olla tasavertaisesti esillä Yleisradion ohjelmissa. Uusien puolueiden menestymismahdollisuuksia ei saa rajoittaa jättämällä ne vaaliaikaan huomiotta eikä keinotekoisten vaalikynnysten luomisella ja ylläpitämisellä.
Osallistuva demokratia
Nyky-yhteiskunta on tekniikaltaan monimutkaisempi kuin demokraattisen yhteiskuntamallin alkutaipaleella. Lisäksi yhteiskunnan ja maailman tilanne muuttuu hyvin nopeasti, eikä ehdokasvalintoja tehdessä ole kaikkia ehdokkaiden kantoja tiedossa.
Kansalaisilla tulee olla mahdollisuus saada riittävästi tietoa edustajiensa tekemistä poliittisista päätöksistä ja syistä jotka ovat johtaneet ratkaisuun. Parantuneen tiedonsaannin mahdollistamana myös maamme demokraattista järjestelmää on kehitettävä enemmän vuorovaikutusta suosivaksi, osallistuvaksi demokratiaksi. Kansalaisilla tulee olla paremmat mahdollisuudet vaatia lisää tietoa käsiteltävistä asioista ja päätöksistä, sekä vaikuttaa itse päätöksentekoon, esimerkiksi kansalaisaloitteiden ja kansanäänestysten muodoissa.
Demokratia ja Euroopan unioni
Demokratian ja kansalaisoikeuksien rappeutumiseen Euroopan Unionissa on puututtava. EU:n jäsenenä Suomella on oikeus ja velvollisuus vaatia unionia hallittavan demokraattisesti ja siten että yksityisyyttä, viestintäsalaisuutta ja sananvapautta kunnioitetaan unionissa täysimääräisesti. Se, mitä teemme tai jätämme tekemättä osana suurta talousmahtia, ei kosketa ainoastaan suomalaisia, vaan heijastuu välittömästi ihmisten hyvinvointiin ja oikeusturvaan kaikkialla maailmassa.
Piraattipuolue pyrkii osallistumaan EU:n päätöksentekoon niin kauan kuin Suomi on unionin jäsen. Piraattipuolue ei ota kantaa jäsenyyteen.
Tietoyhteiskunta
Avoimuus ohjelmistohankkeissa
Piraattipuolue haluaa kannustaa avoimien ja vapaiden ohjelmistojen käyttöönottoon paitsi julkisella sektorilla, myös yrityksissä ja kotitalouksissa. Merkittävimpinä syinä ovat avoimien ohjelmistojen taloudellisuus, joustavuus järjestelmien jatkokehityksessä ja tietoturvan parempi auditointi.
Avoimet rajapinnat
Julkishallinnon tulee käyttää omissa palveluissaan ja viestinnässään ainoastaan avoimiin standardeihin perustuvia rajapintoja ja tiedostomuotoja. Tämä ei estä suljettujen ohjelmistojen käyttöä, mutta mahdollistaa yhteistoiminnan muiden ohjelmistojen kanssa. Lisäksi se mahdollistaa pitkäaikaisen tuen myös alkuperäisen ohjelmistotoimittajan lopettaessa tuotteen tukemisen.
Mittatilaustyönä tehtävät ohjelmistohankkeet
Avoin ohjelmistokehitys tarkoittaa hankkeiden valmistelua ja toteutusta siten, että kuka tahansa voi seurata kehitystä ja periaatteessa myös osallistua siihen heti alusta alkaen. Malli eroaa radikaalisti julkishallinnon nykyisten ohjelmistotoimittajien suosimasta mallista, jossa edes tilaajalla ei ole pääsyä kehitysprosessiin ja toimittaja pystyy estämään kilpailijoidensa osallistumisen liike- ja ammattisalaisuuksiin vetoamalla. Tällöin järjestelmään ei voida tilata muutoksia tai jatkokehitystä muualta kuin alkuperäiseltä toimittajalta.
Piraattipuolue pitää ehdottoman tärkeänä paitsi julkisrahoitteisten ohjelmakoodien avoimuutta, myös itse kehitysprosessin täydellistä läpinäkyvyyttä. Vain näin voidaan taata vapaa kilpailu ja järjestelmien laadukas toteutus. Ohjelmakoodien avoimuus mahdollistaa myös järjestelmien uudelleenkäytön sekä muissa julkisen sektorin projekteissa että yksityisellä sektorilla. Tällöin veronmaksajat eivät joudu maksamaan samasta työstä useaan kertaan.
Avoin tieto ja tutkimus
Tekijänoikeuksien ja patenttien aiheuttamat rajoitukset haittaavat tieteellisen kirjallisuuden ja tutkimustulosten hyödyntämistä. Yhteiskunta ei kehity tietoa panttaamalla. Jo olemassaolevaa tietoa on voitava käyttää uusien tutkimusten apuna tutkimusten tehostamiseksi ja turhien resurssien haaskauksen estämiseksi.
Tuotetun tiedon pitää olla sellaisessa muodossa, että se on tulevaisuudessakin käytettävissä. Tämä onnistuu parhaiten avoimia ohjelmistoja ja rajapintoja käyttämällä.
Viranomaisten tuottaman tiedon ja julkisrahoitteisten tutkimustulosten ympärille voisi syntyä nykyistä huomattavasti kukoistavampaa liiketoimintaa, mikäli tiedon käyttöä vapautettaisiin.
Kansalaisten maksama tieto vapaaksi
Verovaroilla luotujen teosten ja tieteellisen tutkimustiedon tulee olla kaikkien vapaasti käytettävissä. Internet on avannut entistä laajemmat mahdollisuudet olemassaolevan tiedon käyttöön. Varsinkin verovaroilla tuotettu tieto on jo kertaalleen kansalaisten maksamaa ja siten kuuluu luonnollisesti kaikkien hyödynnettäväksi.
Kesäajasta luopuminen
Kesäaikaan ja siitä pois siirtyminen aiheuttaa lukuisten teknisten ongelmien ja siirroista johtuvien sekaannusten lisäksi vaikeuksia myös unirytmien sovittamisessa. Koko järjestely on kyseenalainen ja sen sijaan tulisi pyrkiä esimerkiksi työaikojen joustavuuden kasvattamiseen. Piraattipuolue haluaa poistaa kesäaikajärjestelmän käytöstä EU-tasolla, jossa nykyinen Suomen käyttämä järjestelmä on määritetty.
Talous
Piraattipuolue toimii perinteisen talouspoliittisen jaottelun ulkopuolella, eikä suoraan ota kantaa valtiontalouden kokoon tai vastaaviin kysymyksiin. Oikeudenmukaisen talouspolitiikan perusteena on koko yhteiskunnan etu ilman eri ryhmien vastakkainasettelua.
Perustulo ja sosiaaliturva
Sosiaaliturvan tulee pääosin perustua kaikkien kansalaisten vastikkeettomaan perustuloon, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason ja kannustaa hankkimaan ylimääräisiä tuloja. Perustulo ei vaadi merkittävästi ylimääräistä julkista rahoitusta, sillä tuki korvaa suuren osan nykyisistä tuista.
Perustulo parantaa erityisesti pienyrittäjien, opiskelijoiden, tutkijoiden, toimeentulotuella elävien, pätkä- ja silpputyöläisten, freelancereiden, luovan työn tekijöiden ja urheilijoiden asemaa. Ne, joilla tulot tulevat epäsäännöllisesti tai satunnaisina piikkeinä, saisivat toimeentulonsa turvaksi perustulon, jota muut saadut tulot eivät vähennä. Heidän ei tarvitsisi taistella tukiensa puolesta, eivätkä he joutuisi tulo- tai kannustinloukkuihin.
Sosiaaliturvan asiakkaiden tilitietojen järjestelmällistä tutkimista ei voida hyväksyä, sillä se loukkaa räikeästi yksityisyydensuojaa. Perustulon käyttöönotto vähentää tarpeetonta byrokratiaa ja yksityisasioiden ruotimista.
Byrokratian vähentäminen
Tarpeetonta byrokratiaa on vähennettävä. Liian monimutkainen byrokratian rattaisto vaikeuttaa järjestelmän ymmärtämistä, sekä aiheuttaa yhteiskunnalle ja yksilölle taloudellisia tappioita.
Verotuksen yksinkertaistaminen on tarpeen, sillä järjestelmää on kokonaisuudessaan liki mahdoton ymmärtää ja sen vuoksi kansalaisen oikeusturva verotusasioissa on heikko. Nykyinen verotusjärjestelmä vaatii usein ulkopuolisen verotusasioihin erikoistuneen apua, jotta kaikki asiaankuuluvat verovähennykset saadaan hyödynnettyä. Verosuunnittelun tarvetta on siis vähennettävä.
Perustulon käyttöönotto vähentää huomattavasti sosiaaliturvajärjestelmään liittyvää byrokratiaa.
Koulutus
Opetus tietoyhteiskunnassa
Opetussuunnitelmia ja opetusmenetelmiä tulee jatkuvasti arvioida ja ajanmukaistaa. Tämä ei tarkoita ainoastaan teknologisia muutoksia ja verkkomateriaalien hyödyntämistä, vaan myös nykyistä enemmän oman ajattelun ja tiedonhaun painottamista, jolloin asioiden ulkoaopettelu vähenee. Samalla painopiste siirtyy kokeisiin pänttäämisestä syvällisempään ymmärtämiseen.
Kaiken julkisella rahoituksella tuotetun oppimateriaalin tulee olla vapaasti käytettävissä ja jatkokehitettävissä ilman tekijänoikeudellisia rajoituksia. Opettajavetoisen opetuksen tukena ja oppikirjan tilalla voi usein olla valmis verkkomateriaali, jonka avulla oppilas voi itse opiskella ja kokeilla taitojaan.
Muutokset oppisisältöihin
Toisen kotimaisen kielen opiskelun tulee olla kaikilla oppiasteilla vapaaehtoista.
Uskonto erillisenä oppiaineena ei kuulu nykyaikaiseen opetukseen, vaan kaikkien merkittävien uskontojen kulttuuritaustaa tulee opettaa muiden oppiaineiden tunneilla. Opetuksen tulee olla yhteistä opiskelijan uskontokunnasta riippumatta.
Oppisisällöt eivät saa olla ristiriidassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa.
_______________________________________________________________________________
Itse olen ohjelmaan oikein tyytyväinen – mielestäni näitä asioita kelpaa ajaa eteenpäin.
Joistain kohdista syntyy varmasti väärinkäsityksiä ja avaan ohjelman kohtia mielelläni. Älä siis epäröi kysyä!
