Kun poliitikot lupaavat aivan muuta kuin mitä he lähtevät valituksi tultuaan toteuttamaan, niin äänestäjälläkin pitää olla oikeus järjestyä kollektiiviksi ja olla tekemättä sovittuja töitä verorahojen ja yritysten voittojen tuottamiseksi. Se on suora demokraattinen toimenpide, ja kun hallituksen budjetista on tehty niin selkeä tulonsiirto työntekijöiltä omistavalle luokalle kuin nyt on, niin meidän tulee palata käyttämään samoja keinoja, mitä ei olla käytetty Suomessa vuosikymmeniin.
Reilun kahden vuosikymmenen aikana on tehty useita päätöksiä, joilla yritysten maksamia veroja ja niiden osallistumista yhteiskunnan menojen maksuun on vähennetty. Arvonlisäverouudistus vuonna 1993 siirsi välillisiä veroja yrityssektorilta kuluttajien maksettavaksi, ja samana vuonna palkansaajilta alettiin periä työeläkemaksua.
90-luvun lamassa yrityksien ja omistajien vastuuta yhteiskunnasta on pienennetty palkansaajien kustannuksella, ja samalla niiden tulot ovat kasvaneet moninkertaiseksi osuudeksi bruttokansantuotteesta
Vuonna 2005 yhtiöiden verokanta laskettiin 26 prosenttiin. Työnantajien kansaneläkemaksu poistettiin vuoden 2010 alusta. Viimeisimpinä veroalennuksina yritysten maksama yhteisövero laskettiin 20 prosenttiin ja nyt aiotaan laskea yritysten maksamat sosiaaliturvamaksutkin viidesosaan entisestä. Hyötyä yrityksille näistä muutoksista on tullut nykyrahassa mitaten reilusti yli kymmenen miljardia euroa vuodessa – ihan reippaasti sen surullisenkuuluisan kestävyysvajeen verran.
Maksetut välittömät verot suhteessa yrittäjätuloon
Yleislakolla on Suomessa saatu hyviä tuloksia aikaisemminkin, esimerkiksi kahdeksan tunnin työaikalaki sekä yleinen äänioikeus kunnallisasioissa, vuonna 1917; sekä tulopoliittinen kokonaisratkaisu vuonna 1956, joka on Suomen viimeisin yleislakko, eli siis 59 vuotta sitten.
Vallitseva veropolitiikka suosii suurituloisia pääomatulon ja osinkojen saajia. Laman jälkeen yritysten voittojen osuus kansantulosta on noussut ja palkkojen osuus taas pienentynyt selvästi. Kasvaneista voitoista maksetaan enemmän pääomatuloihin kuuluvia osinkoja kuin aikaisemmin. Samaan aikaan verouudistuksilla on kannustettu muuttamaan palkkatuloja pääomatuloiksi ja maksamaan osinkoja.
Tässä lopuksi kaksi hyvin valaisevaa analyysia tilastokeskuksen Olli Savelalta, jotka kertovat omaa korutonta kieltään eriarvoisuuden kasvamisen syistä. Meitä työtä tekeviä veronmaksajia on käytännössä ryöstetty 90-luvulta lähtien, ja hyvinvointivaltion ylläpito tehdään mahdottomaksi samaan aikaan kun varsinkin suuryrityksiä suositaan jokaisella vaalikaudella vähän lisää, voittojen edelleen kasvattamiseksi. Näin ovat menetelleet kaikki hallitukset viimeiset 20 vuotta, ja nyt on aika alkaa taas oikeudenmukaistamaan yhteiskuntaamme, yleislakon kautta.
Porvarihallituksemme ei ole sitä vapaaehtoisesti tekemässä.