Oikeudenmukaisempi puoluetuki

Lilja Tamminen toi esille suositeltavan idean nuorisojärjestöille suunnatun järjestötuen oikeudenmukaistamiseksi. Tässä on ajatusta – itselläni on vastaavanlainen ajatus puoluetuista:

Kaikkien eduskuntavaaleissa ehdokkaita ehdolle asettaneiden puolueiden tulisi saada puoluetukea saatujen äänien mukaan, esimerkiksi 10€/ääni/vuosi. Tämä laskisi puoluetukea kuudella miljoonalla eurolla /vuosi, sillä vuonna 2008, 2009 ja 2010 jaettiin 36 000 000 euroa (varsinainen puoluetuki 18 000 000 euroa ja tiedotustoiminnan ja viestinnän tukeminen 18 000 000 euroa).

Viime vaaleissa äänestäneitä oli 2 955 865, eli kokonaissummaksi tulisi vajaat 29,6M€. Näin systeemi olisi reilumpi saajiaan kohtaan, vähän kuten Liljan kehittämässä mallissa.

Pienillä puolueilla on vaikeuksia saada tarpeeksi rahoitusta edes vaalijulisteisiin. Täten köyhien asioita ajavan puolueen on vaikeampi saada kannanottojaan näkyviin, kuin rikkaiden etuja ajavien puolueiden. Ideoiden (puolueiden) pitää saada edes jossain määrin tasapuolinen mahdollisuus päästä kaikkien ihmisten pohdittavaksi. Haluammehan käyttöömme ne parhaat ideat, eikä vain rikkaimpien ideoita? Juuri tämän takia puoluetuki on tarpeellinen, mutta kuten nuorisojärjestöjenkin tuet, puoluetuki on epäreilusti vinoutunut. Tämä ei tietystikään ole ensimmäinen kerta, kun perusidea on hyvä ja toteutus surkea, mutta tämä nimenomainen epäkohta muodostaa kohtuuttoman suuren kynnyksen pienille puolueille, jotka varsinkin alkutaipaleella tarvitsevat rahaa kaikkein kipeimmin, elintärkeää näkyvyyttä saadakseen.

Parlamentaarisessa demokratiassa on se idea, että mahdollisimman moni äänestäjä voisi samaistua tarpeeksi jonkin puolueen ehdokkaaseen, jotta kansalaisten ei tarvitsisi tyytyä liian lepsuihin kompromisseihin omaa edustajaa valitessaan. Minun mallini annettujen äänien suorasta vaikutuksesta saatuihin puoluetukiin ratkaisee myös ongelman, jossa veronmaksajat kustantavat puoluetukia puolueille joita he eivät kannata. Lisäksi yksi seuraamus olisi merkittävästi kasvanut äänestysprosentti, kun äänestämättä jättäminen tarkoittaisi nyt myös pienentynyttä rahallista tukea puolueelle.

Kaiken kukkuraksi, uskon mallini vaikuttavan vallitsevaan äänestysilluusioon, jossa ei äänestetäkään sitä lähintä ehdokasta omien ajatusten suhteen, vaan ennakoitua “voittajaa”. Äänien ja tuen suoran yhteyden takia äänestäjä voisi olla ainakin varma siitä, että puolue saa rahaa toimintaansa tulevaisuudessakin, vaikkei ehkä kansanedustajaksi pääsisikään. Tämä siis romuttaisi lopullisesti illuusion siitä, että ääni voisi mennä täysin hukkaan, vaikka edustaja tekisikin kaiken äänestäjän toivomuksien mukaisesti tulevaisuudessa. Tämän illuusion heikentäminen parantaa demokratian tapahtumista ja sillä voisi olla hyvinkin yllättäviä seurauksia – ihmisiä olisi vaikeampaa manipuloida äänestämään etujensa vastaisesti puolueita joiden odotetaan voittavan ja sen seurauksena vaalitulokset voisivat olla todella erilaiset.

Kuulisin oikein mielelläni rakentavaa kritiikkiä ideastani. Minusta se on toteuttamiskelpoinen ja poliitikot ovat jo pitkään ilmaisseet huoltaan äänestysaktiivisuuden jatkuvasta hiipumisesta. Tässä olisi yksi konkreettinen parannusehdotus äänestysapatian ehkäisemiseksi. Ikävä kyllä, ainakin suurimmat eduskuntapuolueet näkisivät ideani heidän valtansa kaappauksena. Olisi myös mahdollista, että jopa kaikki eduskuntapuolueet vastustaisivat sitä.

Kuka siis säätäisi lain, josta olisi demokratialle iloa, muttei sen toiminnasta päättäville poliitikoille?