ACTA asettaa tekijänoikeudet perusoikeuksien edelle

Sopimuksen osapuolten, eli valtioiden, edellytetään valvovan tekijänoikeuksien toteutumista ja rankaisevan rikkureita, mutta tähän asti keinot Suomessa ovat olleet varsin suppeat ja kohtuuttomat.

Operaattorit eivät suostuneet sensuroimaan väitettyjä lapsipornosivustoja ilmeisten ongelmien takia kuin joitain kuukausia, kun sitä yritettiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2008. Sensuurin kiertäminen on lapsellisen helppoa. Vain kolme vuotta tämän kaikin tavoin epäonnistuneen kokeilun jälkeen Helsingin käräjäoikeuden tuomio, joka pakottaa Elisan sensuroimaan asiakkailtaan pääsyn myös lailliseen materiaaliin Piratebayssa, tuntuu ällistyttävän takaperoiselta.

Eikö tämän kaikkein pahimmaksi saastaksi katsotun materiaalin täydellisen epäonnistuneessa sensuurikokeilussa jo opittu, että sensuuri ei toimi teknisesti ja että se rikkoo perusoikeuksia? Myös vain yhden markkinatoimijan tuomitsemisen on epäreilua ja eriarvoistavaa, ja tässä tapauksessa Elisan asiakkaat eivät varmasti pidä rajoitetummasta palvelusta, mitä esimerkiksi Soneralta saa.

Koska sensuuria ollaan taas toteuttamassa, sille pitäisi olla paremmat perusteet kuin lapsipornon sensuroimiselle, jotta edellisen fiaskon jälkeen kannattaisi edes yrittää. Piratebayn sensurointi antaisikin ymmärtää että mm. musiikin ja elokuvien jakaminen olisi pahempi asia kuin lapsipornon levittäminen, jota muuten Piratebayssa EI suvaita. Ikäänkuin tekijänoikeuksien toteutumisen varmistaminen olisi lapsipornoa parempi syy kajota perusoikeuksiimme.

Ainoa keino, millä tekijänoikeuksien toteutumista voisi valvoa kattavasti (muttei ikinä kokonaan) internetissä, on operaattoreiden suorittama, käyttäjien tietoliikenteen jatkuva automaattinen valvonta. Tämä on erityisen suuressa ristiriidassa yksityisyydensuojan kanssa ja viestintäsalaisuuden rapistuessa myös sananvapaus on tulilinjalla. Ei siis ihme, että ACTA-mielenosoitukset ovat koonneet kymmeniä tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään, varsinkin Itä-Euroopassa ja Saksassa, joissa valtiollinen valvontakoneisto on vielä tuoreessa muistissa.

Operaattoreiden suorittaman jatkuvan valvonnan ja sensuurin lisäksi tekijänoikeuksien toteutumista hoidetaan myös poistopyynnöillä, jossa tekijänoikeuksien haltija pyytää verkkopalvelun (esimerkiksi forum-sivun) ylläpitäjältä lakia rikkovan materiaalin poistoa. Tämä onkin nähdäkseni käytetyistä keinoista ainoa kohtuullinen ja sitä voisi pyrkiä tehostamaan, kuitenkin niin, että vääristä syytöksistä pitäisi saada korvauksia.

Tässä ovat siis ne nykyiset keinot, joita on käytetty tekijönoikeuksien toteutumiseksi. ACTA velvoittaisi suomalaisia antamaan internet-operaattoreille oikeudet antaa yksityishenkilöiden asiakastietoja immateriaalioikeuksien haltijoiden eturyhmille epäilyä vastaan. Suomessa näin on jo aloitettukin tekemään, ja Antti Kotilainen retosteli uhkailleensa kirjeitse viime vuonna 176 suomalaista rikosoikeudella, jos rikkomusta ei sovittaisi rahallisesti oikeussalin ulkopuolella. Esimerkiksi Chisun levyn lataamisesta sai reilut 600€ rapsut, josta Chisulle itselleen menee noin kymmenen euroa. TTVK:n kuluihin menee 600€.

Hollywood ja maailman suurimmat levy-yhtiöt ovat siis alkaneet kyseenalaistamaan sananvapauttamme ja yksityisyydensuojaamme, mahdollisimman salassa tietysti. Jos kauppasopimuksen tarkoitusperät olisivat hyvät, niin miksi sopimusta pitäisi piilotella kaikelta mahdolliselta objektiviiselta tarkastelulta?

ACTAa alettiin muotoilla vuonna 2006, ja ensimmäinen virallinen luonnos julkaistiin vasta 2010. Kiitos Wikileaksin 2008 tekemän asiakirjavuodon, vaatimukset sopimusluonnoksen julkistamisesta kovenivat. Sopimuksen tullessa vihdoin julki, siitä oli karsittu pahimmat yksityiskohdat pois, mutta jätetty silti tilaa hyvinkin totalitaristisille tulkinnoille, kansalaisoikeusjärjestöjen ja lakiprofessorien vaatimuksista huolimatta.

Mediateollisuudella menee paremmin kuin koskaan. Piraatit tuskin syövät tästä kakusta, jos ollenkaan, ja tutkimusten mukaan he ovatkin keskimääräistä kansalaista suurempia mediakuluttajia. Korvausvaatimukset ja “hyvitykset” perustuvat täysin teollisuuden omiin laskentakaavoihin aiheutetusta harmista. Onkin erittäin turhauttavaa nähdä lupaavan ja taitavan nuoren joutuvan ikuiseen velkavankeuteen toiminnasta, jonka ei olla todistettu olevan haitallista tai jossa taiteilijoiden sisällöstä olisi edes hyödytty rahallisesti. Näin kävi ehkä Megauploadin kohdalla, mutta miljoonat ihmiset jakavat kulttuuria silkasta jakamisen ilosta.

Kulttuuri syntyy jakamalla, teos on vain tekijöidensä näkemys.

Kopioiminen luo taiteilijoille kanavan mediayhtiöistä riippumattomaan näkyvyyteen. Emme tarvitse enää jakelukanavia koska meillä on internet. Jos ajatellaan muusikoita, niin yhteiskunta voisi auttaa järjestämään halukkaille muusikoille studioaikaa, joka edesauttaisi heitä myymään teoksiaan omilla sivuillaan, omaan hintaansa. Laadukkaat artistit pääsisivät paljon helpommin pinnalle jos ei olisi megalomaanisia levy-yhtiöitä toitottamassa suosikeistaan valtamediassa, näin hukuttaen pienempien taiteilijoiden äänet.

Miksi meidän pitäisi nyt luopua perusoikeuksistammekin Hollywoodin ja suurimpien levy-yhtiöiden kyltymättömän ahneuden tyydyttämiseksi? Artistien etua he eivät ole ajaneet enää pitkään aikaan.

Mielenosoitus 25.2. klo 14 Helsingissä Organisoijien sivusto | Facebook tapahtuma

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *