Avoin tietoyhteiskunta

Avoin tietoyhteiskunta on yksi Piraattipuolueen tärkeimmistä tavoitteista, mutta mitä näin hienolta kuulostava käsite oikein pitää sisällään? Aihe on vaikea, joten toivottavasti pysyt mukana loppuun asti.

Avoimessa tietoyhteiskunnassa kaikilla ihmisillä on mahdollisimman vaivaton pääsy julkiseen tietoon, jota kukin ihminen voi käyttää haluamallaan tavalla – esimerkiksi osallistuakseen yhteiskunnalliseen keskusteluun tai vaikkapa “vain” omien mielipiteidensä muodostamiseen.

Suomessa julkinen tieto, eli veronmaksajien rahoilla kerätty ja jalostettu tieto pitäisi olla kaikkien saatavilla, ja uuden vuosituhannen toisella vuosikymmenellä kaiken tämän tiedon pitäisi viimeistään löytyä internet-yhteyden päästä. Näin ei kuitenkaan ole. Ei edes silloin, kun viranomaista tai virkamiestä lähestytään erikseen, tarkasti rajattua tietoa pyytäen.

Julkisen tiedon ei tulisi olla pikkumaisten, turhautuneiden, omaa tai pomonsa takalistoa suojelevien virkamiesten mielivaltaisesti jaettavissa. Sen sijaan, julkisen tiedon tarkasteluun pitäisi olla vähintään yhtä hyvä käyttöliittymä kuin facebookissa, ja kaiken tiedon tulisi olla niin hyvin jäsennelty, että siihen jaksaisi vähän huonommallakin keskittymiskyvyllä varustettu ihminen perehtyä. Esimerkiksi eduskunnan sivut ovat tästä ideaalista aivan liikaa poikkeava esimerkki.

Olen käynyt useasti eduskunnan sivuilla etsimässä tietoa jonkin yksittäisen lain säätämisprosessista, aikataulusta ja päivitetystä sisällöstä enkä ole onnistunut sitä löytämään, ainakaan nopeasti. Tämä voi toki kertoa jotain minun kyvykkyydestäni tai sen puutteesta, mutta uskoisin olevani keskimääräistä kansalaista parempi löytämään tietoa internetistä. Jos minulle näiden sivujen käyttäminen tuottaa hankaluuksia, voin vain aavistella miten ylitsepääsemättömäksi moni eläkeläinen tiedonhaun eduskunnastamme kokee. Eduskunnan sivut eivät valitettavasti ole poikkeus säännöstä. Eikä siihen pysty kaikki kansanedustajammekaan, ei vaikka olisi tekniikan tohtori.

Tietoa siis on, mutta se ei ole järjestyksessä, löydettävissä tai sitten sitä ihan tahallisesti jopa pimitetään.

Jos tieto olisi helpommin saatavilla, yksittäiset kansalaiset voisivat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun huomattavasti suuremmissa määrin ja voisivat tuoda oman arvokkaan näkökulmansa keskusteluun mukaan. Kun koko kansan mielipiteitä ja käsityksiä yhteiskunnallisista aiheista lisäksi suodatettaisiin heidän itsensä toimesta (kuten tehdään näiden vaalien parhaassa vaalikoneessa), vain rakentavimmat ja suosituimmat ideat pääsisivät päättäjien pohdittaviksi.

Suomen kansa lukeutuu maailman koulutetuimpaan parhaimmistoon ja nyt olisi jo korkea aika alkaa käyttää kaikkea tätä kapasiteettia hyväksemme! Uskon vilpittömästi, että ihmiset kiinnostuisivat yhteiskunnasta ja sen huolenpidosta enemmän, jos osallistumisen kynnystä madallettaisiin tarpeeksi.

Jottei tekstistä tulisi liian pitkää, jätän ratkaisun inhottavasti seuraavaan kirjoitukseeni. Miettikääpä sillä aikaa tätä:

Tieto on valtaa. Valta kuuluu kansalle.