Lähipiiriini kuuluu henkilö, joka on töissä lääkärinä PK-seudun sairaalassa. Hän joutuu tekemään 24 tunnin yhtämittaisen työrupeaman 3-4 kertaa kuukaudessa ja sanoo ettei aio jatkaa puolen vuoden sopimustaan sen eräännyttyä. Ymmärrän tämän näkemyksen hyvin, tuli se minkä alan työntekijältä tahansa, mutta minusta lääkäreillä on kuitenkin jopa suurempi suora vastuu muiden ihmisten terveydestä kuin monien muiden alojen työntekijöillä. Lääkäriliitolla ei tunnu kuitenkaan olevan mitään tätä tuiki yleistä käytäntöä vastaan ja puolustavatkin sitä nuorten lääkäreiden tahdolla “päästä hyville liksoille”. Näyttäisi siis siltä, että lääkäreiden yleinen konsensus oikeuttaisi tuon tavattoman pitkän yhtämittaisen työrupeaman montakin kertaa kuukaudessa.
“- Nykyisellään päivystyspalkkauksen osuus erityisesti nuorten lääkäreiden kokonaisansioista on merkittävä, Lääkäriliiton puheenjohtaja Anttila muistuttaa.” YLEn Artikkeli vuodelta 2006
Näyttäisi kuitenkin siltä, että Kuopion yliopistollinen sairaala on onnistunut hyvin taloudellisissa tavoitteissaan vaikka ovatkin pilkkoneet päivystyksensä 12 tunnin mittaisiksi. On siis näyttöä siitä, että ei tarvita valtavasti lisää lääkäreitä ja siten lisää henkilöstökuluja vaan yksinkertaisesti työvuorojen inhimillisempää organisointia. Tämä ei minusta ole liikaa vaadittu lääkäreiden ja varsinkin heidän potilaidensa terveyden vuoksi!
Olen keskustellut aiheesta useiden ihmisten kanssa ja olen yrittänyt tuoda epäkohtaa esille vertaamalla lääkäreiden työtä rekkakuskeihin joilla on hyvinkin tarkat vaatimukset työaikansa ja taukojensa suhteen. Miksi lääkäreillä ei näin ole? Katsotaanpa mitä työaikalainsäädäntö (§29) tästä sanoo:
“Työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana 6, 9, 10, 12 ja 13 §:ssä tarkoitetuissa töissä vähintään 11 tunnin sekä 7 §:ssä tarkoitetuissa töissä vähintään yhdeksän tunnin pituinen keskeytymätön lepoaika, jollei kysymyksessä ole 14 §:ssä tarkoitettu tai varallaoloaikana tehty työ eikä jäljempänä säädetystä muuta johdu. Jos työn tarkoituksenmukainen järjestely edellyttää, työnantaja ja 10 §:ssä tarkoitettu työntekijöiden edustaja voivat sopia tilapäisestä vuorokausilevon lyhentämisestä työntekijän suostumuksella. Vuorokausilepoa voidaan lyhentää myös liukuvassa työajassa työntekijän päättäessä työhön tulonsa ja lähtönsä ajankohdista. Vuorokausilevon tulee kuitenkin olla vähintään seitsemän tuntia.”
Sääli etten ole juristi, mutta minun rajallisen ymmärtämykseni perusteella laki sanoo, että vuorokausilevon tulee olla vähintään seitsemän tuntia elleivät kyseessä ole poikkeusolosuhteet.
Minun tuttavani on jo tehnyt monta 24 tunnin vuoroa, joiden aikana hän on vain kerran päässyt nukkumaan reilut pari tuntia, viimeisen parin kuukauden aikana työt aloitettuaan. Tämä on todellisuutta, eikä minun tarvitse olla korkeamman oikeuden tuomari todetakseni että työaikalainsäädännön henki olisi nimenomaan tällaisia uuvuttavia työvuoroja vastaan, joita lääkärit tekevät aivan säännönmukaisesti.
Onko oikein, että lääkäri tekee diagnooseja yhden promillen humalatilaa vastaavassa tilassa? Miten on mahdollista, että vaikka EU-direktiivin ounasteltiin tekevän muutoksen tähän epäkohtaan jo lähes neljä vuotta sitten, Suomessa lääkärit yhä tekevät näitä ylipitkiä vuoroja? Mitkä ovat Ruotsista saadut kokemukset päivystysvuorojen lyhentämisestä? Siellä kun työaikalainsäädäntöä koskeva EU-direktiivi otettiin tosissaan.
Vaikka turhauduinkin lakitekstin poukkoiluun pykälästä ja momentista toiseen, ymmärsin kuitenkin sen, että potilaalta ei kysytä haluaako hän mahdollisesti joutua yliväsyneen lääkärin “hoitoon”. Itselläni on huolta tämän läheisen henkilön puolesta, joka joutuu tekemään ylipitkiä työvuoroja monta kertaa kuukaudessa, mutta vielä enemmän olen huolissani ammattikunnasta, jonka jäseniltä vaaditaan herkeämätöntä terävyyttä ja vastuullisuutta koko työajalta ja jonka asiakkaina olemme me kaikki.
Tässä olisi minun mielestäni sellainen epäkohta joka pitäisi korjata niin pian kuin vain mahdollista, viimeistään seuraavan hallituksen aikana.