Äänikynnys nykyisen piilevän äänikynnyksen lisäksi on turha ja demokratian aatteen vastainen. Aivan kaikkea ei tarvitse Ruotsistakaan kopioida. Nykyisen vaalipiirijaottelun piilevät äänikynnykset pitävät kyllä hyvää huolta siitä ettei eduskuntaan vahingossa pääse.
“Vanhat” puolueet ovat aivan kertakaikkisen ylivoimaisessa asemassa uusiin puolueisiin nähden JO NYT, mm. YLEn rikkoessa tasavertaista esille tuontia ja eduskuntapuolueiden saadessa puoluetukea 180k€/kansanedustaja.
Olen huolestunut nykyisestä suunnasta kohti kaksipuoluejärjestelmää. Tämä ei missään nimessä ole demokratian edun mukaista, sikäli kuin tässä maassa sen toimintaan joku vielä luottaa.
Vielä enemmän minua pännii se, että jotkut edustajat ihan tosissaan uskottelevat että äänikynnys olisi jotenkin äänestäjien ETU! Asia on täysin päinvastoin ja helppohan sieltä suuren puolueen 20% kannatuksesta on tällaisia huudella, se kun vain pönkittää omaa asemaa kerrassaan liikkumattomaksi.
Olen TAAS aivan helvetin pettynyt Vihreisiin. Tällä kertaa heidän puoltamansa keinotekoinen äänikynnys on yksi rasti lisää tyytymättömyyteni pitkään listaan. Vihreät eivät olisi puoltamallaan äänikynnyksellä koskaan päässeet eduskuntaan – miksi he kieltäisivät sen muilta uudistuksien tuulilta? Luoja tietää että niitä Suomessa tarvitaan. Maan tapa on tullut viime kaudella turhankin tutuksi.
10 pistettä Ukkolalle, vaikka olisi vain vaalitemppu ollutkin. Hän tosin tietää mistä puhuu, sillä hän olisi itsekin jäänyt pois eduskunnasta mikäli 3% äänikynnys olisi jo aikaisemmin ollut olemassa.
Minusta uusia puolueita pitäisi ehdottomasti auttaa nykyistä enemmän pyrkimyksissään tuulettaa eduskuntaa uusilla kasvoilla, ja osallistuessani keskusteluun joku sanoi minusta oikein hyvin, että puoluerahoitusta pitäisi jakaa suhteessa kannatukseen parlamentin ulkopuolellekin jääville, mutta eduskuntavaaleissa ehdokkaita asettaneille ja kannatuksensa mittauttaneille ryhmille. Toisena korjauksena voitaisiin joko tehdä yksi, koko maan kattava “vaalipiiri” tai sitten tasata vaalipiirien koko niin, että kaikista piireistä olisi yhtäläinen mahdollisuus tulla valituksi. Nykyään esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on noin 14% piilevä äänikynnys kun taas Helsingissä vastaava kynnys on 2.4%.
Itse suosisin yhden piirin ratkaisua. Vielä kun saisi 200 puoluetta eduskuntaan, niin päätöksistä voisi tulla paljon nykyistä demokraattisempia.
One thought on “Äänikynnys ei ole äänestäjien etu”
Kyllähän se varmaan Vihreitä kismitti, kun Tarja Cronberg Pohjois-Karjalan vaalipiiristä oli ilman edustajanpaikkaa jääneiden äänikuningatar saamillaan 7 804 äänellä, mutta ei sitä tarvitse kuitenkaan koko kansalle kostaa.
“Viime eduskuntavaaleissa kolmen prosentin äänikynnyksen yli pääsi, jos sai 86 000 ääntä.”
Otetaanpa pieni esimerkki: nykyisellä systeemillä esimerkiksi Helsingissä Piraattipuolueelle riittäisi noin 13k ääntä läpipääsyyn ja Uudellamaalla samaa luokkaa. Pitäisin näitä tavoitteita huomattavasti helpompana kuin koko maasta 86 000 äänen saamista – etkö sinäkin?
Kun Koijärven jälkeen eduskuntaan nousi Kalle Könkkölä Helsingistä ja Ville Komsi Uudeltamaalta, vihreiden valtakunnallinen ääniosuus oli noin 1,5 %.
Kampanjointia ja resursseja keskittämällä esimerkiksi juuri pääkaupunkiseudulta on helpompaa saada joku läpi kuin tilanteessa, jossa pitäisi tehdä valtakunnallista poliittista kampanjaa kaikkien vaalipiirien kylillä ja toreilla. Se maksaa ison kasan rahaa jota eduskuntapuolueilla kyllä on käytössä, pienillä puolueilla ei.
3% valtakunnallinen äänisaalis pitäisi antaa kuusi edustajanpaikkaa. Näin ei nykyäänkään ole. Nykyinen vaalipiirijako suosii isoja puolueita ja pienisssä vaalipiireissä ei pienpuolueella ole mitään läpimenon mahdollisuuksia. Konkreettisen äänikynnyksen käyttöönotto ei tietenkään parantaisi tilannetta, vaan tekisi sen vielä pahemmaksi. Myös Suomessa käytössä oleva d’hondtin menetelmä suosii isoja puolueita.
Äänikynnyksen ainoa perustelu on parlamentin pirstoutuneisuuden estäminen. Valtiosääntöoikeuden professori Mikael Hidén ei pitänyt perustelua asianmukaisena, koska ei ole esitetty, että pirstoutuneisuus olisi tai voisi olla ongelma tulevaisuudessa.
Tässä vielä Heikki Paloheimon kommentti keskusteluun:
http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Politiikka/viesti/5454072/vastaavie… – eikö olisi hienoa, että koko äänestysjärjestelmän voisi ala-astelaiselle selittää niin että tämä jopa YMMÄRTÄISI sen? Uuden järjestelmän sisäistämisestä ei ole toivoakaan, ei edes suurimmalla osalla aikuisista, uskon minä!
Toistan toiveeni: Upeaa olisi, jos Suomessa saisi äänestää ketä tahansa eduskuntavaaliehdokasta ja ihan parasta olisi jos Suomessa olisi 200 puoluetta, joista kukin pitäisi huolta oman ehdokkaansa valveutuneisuudesta. Tämä olisi minusta demokratiaa nykyistä paremmassa muodossa. Kompromissina voisin hyväksyä vaalipiirien jakamisen yhtä suuriin osiin. Ei kuitenkaan tehdä huonosta systeemistä entistäkin huonompaa, eihän?